TIEDÄN MILTÄ TUNTUU, KUN LIIKUNTA JA TERVEELLISET ELÄMÄNTAVAT JÄÄVÄT

KUN LIIKUNTA JA TERVEELLISET ELÄMÄNTAVAT JÄIVÄT

Teistä moni on seurannut minua pitkään ja ehkä tietääkin enemmän tarinaani, mutta tässä matkan varrella (8 vuoden aikana) on varmasti tullut mukaan niin paljon myös teitä, jotka ajattelette minun aina olleen hyvässä kunnossa ja kiinni kilpaurheilussa.

No sanotaanko näin, että joo, melkein koko elämäni. MUTTA. Minulla oli lukion jälkeen pari vuotta sellaista aikaa, kun en tiennyt mitä tekisin elämälläni ja se heijastui kaikkeen. Liikunta pysyi jollain tavalla mukana, mutta oli välillä epäsäännöllistä sekä tavoitteellisuuden puuttuminen oli itselleni vaikeaa. Olen kilpaurheillut lapsesta saakka (telinevoimistelu, hiihto, yleisurheilu), ollut liikuntapainotteisilla luokilla koulussa ja muutenkin rakastanut liikkua. Minulla ei ollut mitään haasteita painon tai syömisen kanssa nuorena ja söin ihan kaikkea mitä eteen tuotiin. Onneksi meillä oli kotona hyvää perusterveellistä kotiruokaa ja esimerkiksi arkisin ei koskaan juotu sokerimehuja, limuja tai syöty herkkuja (toki poikkeuksia, esim. synttärit tms.). Itse tosin keksin tapoja saada herkkuja arkisinkin ja se oli varmaankin syy sille, että minusta tuli kova mokkapalaleipuri. Heh.

En siis koskaan miettinyt mitä söin, kunhan söin tarpeeksi paljon kunnes tuli lukion loppu ja samalla loppui telinevoimistelu / Team Gym. Treenimäärät putosivat, kun ei ollut koulun aamutreenejä eikä omia treenejä vaan enemmänkin töitä, epäsäännöllistä liikuntaa ja siihen tilalle tuli myös enemmän kavereiden kanssa hauskanpitoa sekä alkoholin juomista. En ole tosin koskaan hirveästi pitänyt alkoholista, mutta 18-19 -vuotiaana tuli kuitenkin vielä juhlittua. Nyt kuulostaa kyllä todella kaukaiselta, kun en ole juonut sitten kesän 2014.. 😀 Mutta joka tapauksessa – tuo kaikki yhteenlaskettuna aiheutti sen, että kunto huononi, paino nousi ja jossain vaiheessa sitä havahtui siihen, että ei pysykään enää kunnossa ilman, että tekee asialle itse tiedostaen jotain.

En koskaan ottanut painonnousua tai kunnon laskua mitenkään kovin raskaasti, mutta kyllä muistan, että minua ahdisti keväällä 2011, kun olin tekemässä paluuta Suomeen (olin aktiviteettioppaana talven) ja en ollut todellakaan siinä kunnossa kuin olisin halunnut olla. Ei pelkästään ulkoisesti, mutta myös sisäisesti. Minua ahdisti se, etten tiennyt mitä haluaisin tulevaisuudessa ja silloisessa parisuhteessani meni huonosti.

Palasin Suomeen (Lahteen), muutin ensimmäistä kertaa omaan asuntoon ja päätin, että nyt alan tekemään asioita itselleni ja toteuttamaan sitä mitä olen aina halunnut tehdä. Tein päätöksen ja se päätös oli niin vahva, että se on kestänyt tähän päivään saakka, oikeastaan vain voimistunut.

Se päätös oli päästä elämäni kuntoon ja panostaa urheiluun. Elää urheilulla. En tiennyt vielä miten, mutta tiesin, että se on se mitä haluan. Nyt voisin sanoa, että aika pitkälle on päästy.

Urheileminen on saanut minut aina onnelliseksi. Urheilussa pääsee haastamaan itseään sekä fyysisesti, että henkisesti ja se antaa myös mahdollisuuden toteuttaa itseään haluamallaan tavalla. Haasteet eivät lopu koskaan ja on myös niin paljon erilaisia tapoja urheilla. Jos yksi asia kyllästyttää, siihen tilalle voi vaihtaa miljoona eri juttua.

Urheilu kehittää myös henkisesti. Se opettaa tavoitteen asettamista, pitkäjänteisyyttä, tappioiden hyväksymistä ja ongelman ratkaisua. Samoja asioita, joita me kaikki tarvitsemme joka päivä omassa elämässä.

Liikunta tuo tietenkin myös fysiologisesti hyvänolon tunnetta, sillä se vapauttaa mm. endorfiineja. Luin tosin mielenkiintoisen jutun eilen siitä, että näin ei välttämättä tapahdu kaikille kaikissa lajeissa. Ja sen vuoksi pitäisikin löytää juuri se oma tapa liikkua eikä otsa rypyssä tehdä sellaista “mitä kuuluu tehdä”. Liikkua voi niin monella eri tavalla: kuntosalilla, ulkona, tanssia, uida, pelata.. Ryhmässä, kaverin kanssa tai yksin. Tapoja on niin monia!

Itse en olisi voinut kuvitella vielä voimisteluaikoina, että hurahtaisin kuntosaliharjoitteluun. Sain ensimmäisen PT:n tekemän kuntosaliohjelmani 2009 ja se oli minusta hyvä (sekä erittäin tarpeellinen, sillä en tiennyt salilla treenaamisesta juuri mitään silloin), mutta kunnon salikipinän sain vasta kesällä 2011. Silloin Samuli Koutajoki veti minulle niin kovat jalkatreenit, että sitä fiilistä en välttämättä tule enää koskaan saamaan (koska se oli ns. “eka kerta” :D). Muistan, etten kävellyt kunnolla moneen päivään sen jälkeen. Jalkalihakseni olivat ehkä hieman tulehtuneet (ja tämä oli myös tarkoituksen mukaista, koska Samuli testasi soveltuvuuttani lajiin myös henkisesti), mutta minä olin NIIN ONNELLINEN!! Vahva tunne siitä, että TÄMÄ ON MUN JUTTU. Vihdoin löysin sen voimistelun jälkeen! Jotain mitä haluan tehdä täysillä ja joka haastaa minua monipuolisesti.

Oma tavoitteeni oli silloin päästä kilpailemaan fitnessissä syksyllä 2012. Tai oikeastaan laitoimme samantien tavoitteeksi SM -voiton (jonka sain!). Kuitenkaan tuon reilun vuoden työnteon suurin anti ei todellakaan ollut ne kultamitalit vaan se, että olin saanut urheilun ja terveelliset elämäntavat elämääni takaisin! Ne voi tietenkin saada ilman kilpailemista ja kilpailemista suosittelenkin vain heille, jotka OIKEASTI haluavat kilpailla (sillä siinä on aina omat riskinsä), mutta tuo päätös oli paras mitä olen elämässäni tehnyt! Yhdessä sen kanssa, että en hae lääkikseen, “koska se olisi arvostettu ja hyvä ammatti” vaan menin opiskelemaan liikunnanohjaajaksi, koska HALUSIN TEHDÄ töitä liikunnan ja urheilun parissa.

Ennen kuin treenasin ensimmäistä kertaa Samulin kanssa, olin juuri saanut päätöksen siitä, että pääsin Vierumäelle opiskelemaan. Jos en olisi päässyt, olisin lähtenyt takaisin ulkomaille. Pääsin loppujen lopuksi aika helpostikin, mutta kyllä sekin vaati töitä! Toki minulla oli pohjaa alla, mutta treenasin ja valmistauduin niihin ihan tosissaan. Koska HALUSIN niin paljon päästä sinne. MITÄÄN ei saa tässä elämässä ilmaiseksi ja ilman töitä (tai no okei ehkä joku saa, mutta you got the point! 😀 ).

Kaivoin tuolloin esiin sen saman treeniohjelman ja ruokavalion, jonka olin saanut 2009 syksyllä. Lisäksi treenasin juoksua, koska silloin pääsykokeissa juostiin cooper. Nyt nuo pääsykokeet (liikunnanohjaaja AMK) ovat ilmeisesti muuttuneet aika paljon, joten en valitettavasti osaa kertoa sinne haluaville tarkkaan miten kannattaisi treenata, mutta sanoisin että TREENAA MONIPUOLISESTI. Voimaa, kestävyyttä, taitoa (perus kuperkeikat, kärrynpyörät), pallon käsittelyä, ryhmässä toimimista. Jos olen käsittänyt oikein, niin siellä painotetaan yhä enemmän ryhmässä työskentelytaitoja sekä ohjausvalmiutta (lähinnä siis rohkeutta ja ilmaisukykyä). Mutta en näistä ole varma, kannattaa koittaa kysellä joltain joka on siellä tällä hetkellä. 🙂

Tuolla pääsykoevalmistautumisella olin jo pudottanut muutamia kiloja – täysin ilman kituuttamista, ainoastaan palaten normaaleihin rutiineihin. Ja kesääni mahtui silti herkkuja ja juhlimista. Painonpudotus / kuntoon pääseminen ei vaadi mitään rääkkiä vaan perus hyvää tekemistä ja pitkäjänteisyyttä! Mitä maltillisemmin jaksat tehdä muutoksia ja saat ne juurrutettua arkeesi, sitä pysyvämpiä tuloksia saat ilman, että se tuntuu vaikealta.

Joskus toki sellainen alkustartti voi toimia, jossa otetaan hetkellisesti vähän tiukempi linja. Mutta jos ei ole aiemmin liikkunut juurikaan ja syönyt mitä tahansa, niin ei voi hypätä siihen, että treenaa joka päivä ja syö millintarkasti. Silloin pienemmät muutokset riittävät. Juo vettä tarpeeksi, syö hyvä aamiainen, ota eväät töihin, mene ajoissa nukkumaan, liiku joka päivä vähintään 10 000 askelta + muuta liikuntaa 2-3 x vko. Itselläni suurimmat muutokset kropassa alkoivat tapahtua kunnon kuntosaliharjoittelun myötä + terveellisellä ruokavaliolla.

Tämä teksti hieman meni aiheesta toiseen, mutta pointtini oli tälle se, että minä tiedän MILTÄ TUNTUU KUN

PUDOTTAA PAINOA

ALOITTAA “UUDESTAAN” JA TAVOITE NÄYTTÄÄ OLEVAN AIVAN LIIAN KAUKANA

PAINO NOUSEE TAKAISIN

PAINO EI LIIKU MIHINKÄÄN VAIKKA MITÄ TEKISI

LIIKUNTA ON JÄÄNYT, MUTTA HALUAISI SAADA SEN TAKAISIN ELÄMÄÄN

KUN SYÖ SAMOJA ASIOITA KUIN NUORENA, MUTTA NYT NE SAMAT NOSTAVAT PAINOA

HALUAISI SAADA HYVÄN OLON, ENERGIAA JA PAREMMAN VASTUSTUSKYVYN

Minä myös tiedän mikä voima on tavoitteissa ja unelmissa, jos OIKEASTI PÄÄTTÄÄ tehdä muutoksen. Askel, päivä, kuukausi ja viikko kerrallaan. Sinun ei ensin tarvitse tietää miten pääset tavoitteeseen, vaan mitä haluat! Sen jälkeen askel askeleelta kohti tavoitetta ja pyydät apua jos et itse tiedä mitä tehdä.

Tiedän, että siellä on moni, joka haluaisi olla paremmassa kunnossa – ulkoisesti ja sisäisesti. Mieti mitä sinua estää? Miksi et ole jo paremmassa kunnossa? Onko sinulla oikea syy vai tekosyy? Onko se oikea syy oikeasti sellainen, että se estää sinua tekemästä asioita eri tavalla?

Kukaan ei voi liikkua sinun puolestasi tai valita syödä paremmin. Juoda vettä ja tehdä tarvittaessa eväitä mukaan. Sinun täytyy tehdä ne asiat itse! Mutta kun aloitat HETI, olet jo huomenna lähempänä tavoitettasi. Äläkä luovuta vaikka et näkisi heti tuloksia. Niitä tulee kyllä, mutta mitään ei tapahdu, jos et aloita!

Jos tiedät itse mitä teet (liikunta+ruokavalio), tee itsellesi suunnitelma. Jos sinulla on varaa ja mahdollisuutta, niin hanki itsellesi valmentaja! Verkossa tai livenä. Minullakin on oma valmentaja, koska on niin paljon helpompaa, kun on tukea takana ja joku joka kertoo vähän mitä tehdä. Itse olen toki nykyään jo hyvin itsenäinen urheilija, mutta varsinkin alussa tein vuosia hyvin paljon suoraan ohjeiden mukaan ja se on ollut todellakin jokaisen euron arvoista mitä olen valmentajille maksanut. Olen oppinut niin paljon ja sen kautta löytää myös koko ajan itselleen parhaita tapoja toteuttaa asioita.

Jos olet jo käynyt salilla (tiedät perustekniikat), niin voit lähteä mukaan tämän viikon sunnuntaina starttaavaan Strong Woman PRO -nettivalmennukseeni. Kaikki muut valmennukseni starttaavat maaliskuussa (eri tasoisia)!

Tai jos haasteesi liittyy ennemminkin uraan / ihmissuhteisiin, niin kannattaa siihen hakea apua tarvittaessa! Itse uskaltaisin suositella ainakin Uskalla Innostua -valmentajia siihen.