FITNESS KEVÄTKAUSI PAKETISSA - MITÄ SEURAAVAKSI?

FITNESS CLASSIC 1. & EM 5. – ILON KAUTTA

Nyt sen alkaa vasta tajuamaan, että kausi on ohi. Kun valmistautuu 6 kuukautta fokusoituen yhteen tavoitteeseen, on sen jälkeen hetken aikaa hieman etsimistä balanssin kanssa. Mitä lähemmäs kisoja mennään, sitä vähemmän mielessä on muita asioita kuin itse kilpailuun valmistautuminen. Treenit, ravinto, lepo, kehonhuolto, mielikuvaharjoitukset, kilpailuun liittyvien asioiden hoitaminen (asut, värit, meikit, aikataulut).. Aikaa ja ajatuksia on lopulta aika vähän enää mihinkään muuhun ja onneksi olen saanut vuosien jälkeen hoidettua arkeni niin, että kilpailujen ajaksi on mahdollista hetkeksi höllätä töistä. Ja onneksi minulla on maailman paras tuki kotona sekä perheeni, valmentajani, lähimmät ystäväni ja assarini ymmärtävät tämän kaiken niin, että mitään ei tarvitse selitellä. Siitä kaikesta ymmärryksestä ja tuesta olen aivan äärettömän kiitollinen.

Suurin työ tehdään ennen kilpailuja vaikka toki tavallaan työtä tehdään myös kilpailussa aivan loppuun saakka. Ei sillä hyvälläkään valmistautumisella tee mitään, jos ei kilpailuissa onnistu. Taso on kova ja pienetkin virheet voivat kostautua, varsinkin omassa lajissani, jossa ensimmäisenä lavalla tehdään vapaaohjelma ja se määrittää tottakai heti koko lopullistakin sijoitusta vaikka puolet pisteistä tuleekin fysiikkakierrokselta. Lavalla on oltava valmis, itsevarma ja ennen kaikkea nauttia tekemisestä.

Siitä päästäänkin tämän vuoden kilpailukauteni teemaan. Ilo. Matkasta nauttiminen.

Ei tästä kaikesta aina ja joka hetki nauti, mutta jos edes pääosin, niin ollaan jo aika pitkällä. Tottakai kilpaurheilija lähtee voittamaan ja siksi sinne kilpailuihin mennään. Muuten kai sitä voisi urheilla omaksi ilokseen tai esiintyä jossain mikä ei ole kilpailu. Mutta varsinkin tässä lajissa itse kilpailu on niin lyhyt hetki, että jos elää ainoastaan niitä muutamia minuutteja tai maksimissaan kymmeniä minuutteja varten, niin kyllä siinä voi aika tyhjän päälle jäädä kilpailujen jälkeen varsinkin jos lopputulos ei olekaan se mitä lähdettiin hakemaan. Ja tyhjä olo voi tulla vaikka voittaisikin, tiedän senkin.

Olen urheillut koko elämäni ja omistanut siitä ajasta suurimman osan kilpaurheilulle. Telinevoimistelu, yleisurheilu, hiihto, kaiken maailman koulujenväliset, team gym, crossfit.. Ja fitness. Fitness on ollut osa elämääni vuodesta 2011 ja ensimmäiset kilpailut kävin 2012 voitettuani heti Suomen mestaruuden. Tuolloin en tiennyt lajista mitään, mutta rakastin tekemistä heti. Olen aina rakastanut urheilijan elämää. Kovaa työtä, rutiineja, treenaamista, puhdasta ravintoa, nukkumista, itsensä haastamista ja kehittymistä sekä voittamista.

Välissä ilo hetkittäin katosi, koska se muuttui suorittamiseksi sekä liian haastavaksi, kun mikään ei tuntunut toimivan. Kevät 2016 oli pieni askel oikeaan suuntaan, tämä kevät oli isompi sellainen. Nyt ollaan oikealla reitillä – tai sillä reitillä mihin olen halunnut päästä ja tästä on taas hyvä jatkaa.

Kilpailut menivät hyvin. Voin jopa sanoa erittäin hyvin. Ja kuitenkin edelleen on parannettavaa – monellakin osa-alueella.

KAUDEN HAASTEET

Kaikilla on aina omat haasteensa kausien aikana ja en usko, että koskaan lähtökohdat tai valmistautuminen olisi täysin “optimaalinen”. Tai ehkä niinkin voi välillä käydä, mutta kyllä uskoisin enemmän olevan niitä kertoja, kun erilaisia haasteita ja odottamattomia tilanteita tulee vastaan. Omalla kohdallani ne olivat tällä kaudella alaselän haasteet, pieni jännitys/ henkiset haasteet siitä toimiiko kroppa vai ei, 2 flunssaa (yhteensä 4 viikkoa) ja hieman ikäviä perhetilanteita. Mutta kuten sanoin, nämä ovat osa elämää ja ennemminkin pitäisi aina varautua siihen, että jotain tulee kuin olettaen kaiken menevän kuin tanssi.

Jouduin soveltamaan treeneissä hetkittäin aika paljon, kun selkä ei varsinkaan vielä vuoden vaihteessa tykännyt tärähdyksistä. Juoksut, loikat ja akrobatian tekeminen oli siis pitkään pois kuvioista sekä välillä pois pelistä olivat myös esim. kyykyt ja soutuliikkeet selälle. Onneksi vapaaohjelmassani olevat akrobatiaosuudet (flikit ja puolivoltit) ovat minulle niin tuttuja liikkeitä, että harjoittelemattakin ne menevät. Olisi kuitenkin kiva pystyä lisäämään vielä vaikeutta/variaatioita ohjelmaan jatkossa, joten toivon, että selkä olisi vihdoin siihen valmis. Olen saanut selän kanssa paljon apuja ja kuten sanoinkin, syitä on löydetty ja olen tehnyt todella paljon kuntoutuksen eteen töitä. Kerron tuosta selkä -projektista joskus toiste enemmän.

On myös kyselty siitä, kuinka selätin alipalautumistilan ja sain kroppani takaisin toimimaan. Sekin on sen verran pitkä stoori ettei se tähän tekstiin sovi, mutta ehkä raotan sitä jossain vaiheessa enemmän, kun siihen on sopiva hetki. Minusta on ihana jakaa matkaani ja näitä asioita sekä kertoa vaikeuksista siksi, että joku muu mahdollisesti välttäisi ne samat sudenkuopat. Jossain vaiheessa on hyvä katsoa taakse ja muistaa se, miten pitkälle on päässyt, mutta tällä hetkellä tuntuu siltä että haluan katsoa eteenpäin ja nauttia tästä hetkestä enkä miettiä menneitä.

KEHITYS JA MOTIVAATIO

Motivaatio treenaamiseen ja itseni kehittämiseen on kova, ainakaan se palo tai into tekemiseen ei ole kadonnut mihinkään. Ehkä jopa vain lisääntynyt jos mahdollista, mutta se on erilaista kuin aiemmin. Rennompaa ja luotto omaan tekemiseen on kasvanut. Olen nyt vihdoin löytänyt oman tapani tehdä tätä lajia ja mennä siinä eteenpäin tekemättä hallaa hyvinvoinnilleni. Nautin tästä kaikesta paljon sen haastavuudesta huolimatta, tai ehkä juuri sen takia.

Olen todella kiitollinen kaikesta siitä mitä olen taas saanut kokea tänä keväänä ja kuinka paljon olen ihmisenä sekä urheilijana kehittynyt. Edelleenkin tuntuu siltä kuin olisin vasta aloittanut ja paljon on vielä mahdollisuuksia edessä. Minulla ei kuitenkaan ole tällä hetkellä mitään paineita sen suhteen mitä minun “pitäisi saavuttaa” tai kuinka paljon kisata – pitää tehdä sitä mikä tuntuu itsestä hyvältä ja sekin saa muuttua!

JATKO

Mitäs sitten seuraavaksi ?

Kauden aikana ajatukset hyppivät aivan laidasta laitaan siitä, että haluanko enää edes näiden kilpailujen jälkeen jatkaa aina siihen, että en ole vielä lähelläkään lopettamista. Tämä kertoi itselleni siitä, että oikea aika päättää tuota asiaa ei todellakaan ollut sillä hetkellä. Jos ajatukset pomppivat laidasta laitaan, on niiden parempi vain antaa olla ja odottaa sitä, että varma tunne tulee. Mitään hätiköityjä päätöksiä oman uran suhteen on kuitenkin aivan turhaa tehdä.

Olen kilpaillut tässä lajissa pian 6 vuotta ja tavallaan se on pitkä aika, toisaalta taas aika lyhyt. Voimistelu-uranikin kesti kuitenkin lähes 10 vuotta ja kilpaurheilun olen aloittanut jo ala-asteella, jollen jo aiemminkin (mikä nyt sitten lasketaan kilpaurheiluksi : D). Kilpailuja fitnessissä on kertynyt 12, on ollut menestystä, saavutuksia, onnistumisia ja myös epäonnistumisia. Mutta ne kaikki ovat opettaneet todella paljon ja loppujen lopuksi ne ovat olleet vain erilaisia kokemuksia. Hyviä kausia ja huonoja kausia, sekä välissä on ollut myös täysi tauko – kaikilla niillä on ollut oma tehtävänsä.

Kuten jo sanoin, niin tekemisestä on tullut nyt hieman erilaista ja pelkästään hyvällä tavalla. Olen saanut kymmenittäin viestejä siitä, kuinka ihmiset olivat ihmeissään, että olin yhtäkkiä kilpailuissa tänä keväänä. “Kun se ei näkynyt juuri missään somesta”. En suunnittelut mitenkään “pitäväni tätä salassa” tai ylipäänsä sitä aionko tuoda kilpailemistani esille vai en. Tein vain joka päivä omaa juttuani ja elin hetkessä. Jaan aina asioita, jotka minusta tuntuvat hyvältä ja en jaa mitään sosiaaliseen mediaan siksi, että “minun pitäisi” tai minun tarvitsisi todistella jotain. Esimerkiksi juuri se, että minun tarvitsisi todistella treenaavani kovaa, syöväni terveellisesti tai mitään sellaista. Jaan toki myös treeni- ja ravintojuttuja ja ylipäänsä hyvinvointiin ja elämäntapaani liittyviä asioita, mutta en siksi, että minun pitäisi todistella jotain ulospäin. Ei myöskään ihmissuhteiden osalta. Muista, että some ei kerro kaikkea eikä sen tarvitsekaan. 🙂

Itseämme vartenhan me näitä asioita teemme. Elämme elämää. Emme sosiaalista mediaa tai ylipäänsä ketään muita varten. Toki omia läheisiä ja rakkaita ihmisiä haluaakin ottaa huomioon ja kaikkia ihmisiä tulee kunnioittaa, mutta se on täysin eri asia kuin se, että eläisi tai tekisi asioita siksi, että se näyttäisi hyvältä ulospäin.

Tekee tässä elämässä mitä vaan, niin aina on jollakin sanottavaa. Hyvää ja huonoa sekä kaikkea siltä väliltä. Joten kannattaa tehdä juuri sitä mitä itse haluaa, jakaa ulospäin asioita mitä haluaa ja olla välittämättä siitä onko se muista hyvä juttu vai ei (se kunnioitus kuitenkin muistaen..).

Kevään kilpailuja on nyt fiilistelty, purettu, analysoitu ja jaettu – luultavasti fiilistely jatkuu vielä hetkittäin, mutta muuten hommat pyörivät taas “normaalisti”, kuten tähänkin saakka. Eevsku x Fitness -videosarjaa halusin tehdä hetken mielijohteesta (ja Rosan ehdotuksesta) sillä ajatuksella, että katsotaan mitä siitä tulee jos tulee. Minusta siitä tuli lopulta todella hyvä ja kaiken lisäksi ihana muisto. Mun EM -vapaaohjelman muuten näkee täältä. 🙂

Fitness Classic:in jälkeen lähti jo tämä pitkä liuta kiitoksia ja oikeastaan samat kiitokset menee EM -kilpailusta ja sitä myöten koko kaudesta.

Aleksi, Tuulia, perhe, ystävät

Valmentajani Teemu Eloranta

Assarini Rosa Ekroos

Koreografi Ringa Aflatuni

Kilpailuasut -ja korut sekä EM -kilpailun look Sahara Beauty & Design / Sanna Raunio

Kilpailurusketus Nina Tanner

Kilpailumeikki -ja hiukset Fitness Classic:issa Minna Puustinen

Pääyhteistyökumppanini: Nutri Works, Barebells, Adidas, Foodin, Puhdas+

Kehonhuollon yhteistyökumppanit: Hieroja Emili Kumpuniemi, Neurosonic

Kynnet Salon Milagro / Manna

Ihonhoito No1 Health & Beauty Clinic / Mallu

Suomen Fitnessurheilu ry, tuomarit, koko Suomen EM -joukkue, huoltajat… ♥

Ja kaikki muu apu ja tuki, jota olen urallani saanut, yhteistyökumppanit, -yritykset ja ihmiset joiden kanssa olen saanut ja saan tehdä töitä sekä tietenkin nettivalmennuksissani olevat ihanat asiakkaat!

Kiitos teille kaikille onnitteluista, tuesta, seuraamisesta ja tämän kaiken jakamisesta. ♥