5 VUOTTA YRITTÄJÄNÄ

Yrittäjän päivä. Huomasin tämän vasta avatessani muutama tunti sitten instagramin ja tuli sellainen olo, että tästä aiheesta haluaisin jotain sanoa. Ja minulta on kyllä kauan jo toivottukin jotain postausta yrittäjyydestä ja siitä, miten itse aloitin. Ensinnäkin haluan sanoa, että arvostan todella paljon jokaista yrittäjää täällä Suomessa ja ylipäänsä. Arvostan jokaista heitä, jotka ovat uskaltaneet lähteä toteuttamaan omaa visiota ja unelmaansa sekä tekemään asioita joista oikeasti tykkää, usein myös luomaan jotain aivan uutta! Yrittäjyys tuo mukanaan paljon vastuuta, riskejä ja ympäripyöreitä työpäiviä, mutta minun mielestäni niitä enemmän vapautta, intoa, iloa, upeita mahdollisuuksia ja oman näköistä elämää. Toki unelmaansa voi toteuttaa ilman yrittäjyyttäkin eikä itsensä näköinen elämä tarkoita sitä, että tulisi olla yrittäjä.

YRITTÄJYYDESTÄ JA OMASTA YRITTÄJÄN POLUSTANI

Yrittäjänä tulee olla valmis ottamaan riskejä ja hypätä tuntemattomaan sekä uskoa itseensä ja omaan juttuunsa vaikka muut eivät niin tekisi (vielä!!). En henkilökohtaisesti ole koskaan keskittynyt yrittäjyyden varjopuoliin enkä oikeastaan niitä edes juuri tajunnut ajatella ennen kuin aloitin – olen aina luottanut itseeni siinä, että hoidan homman ja pärjään kyllä. Ahkeruudella, positiivisuudella ja reilulla tekemisellä pääsee pitkälle vaikka mitään ruusuista tämä yrittäjyys ei ole aina todellakaan ollut ja töitä saa tehdä lähes koko ajan. Toki asioista kannattaa ottaa selvää ennen yrittäjäksi alkamista ja olen oppinut tässä matkan varrella paljon – kiitos siitä kuuluu ainakin yrittäjäkollegoille, kirjanpitäjälleni (Tilitoimisto Mint Oy, Johanna, kiitos) ja tietysti on tullut luettua ja kuunneltua (podcastit jne) kaikenlaista. Ei yrittäjyydestä täällä ole mitään hirveän helppoa tehty, mutta se ei tarkoita etteikö sitä pystyisi hyvällä menestyksellä tekemään!

Vaikka oma kuva yrittäjyydestä oli ennen aloittamista aika sekava ja jopa peloteltu sen vaikeudesta, en epäröinyt oikeastaan hetkeäkään kun minun piti perustaa toiminimi kesällä 2013. Olin vielä opiskelija ja tein eri paikoissa tuntityötä (telinevoimisteluvalmennus, ryhmäliikunta, promootiokeikat) ja päädyin siihen, että niitä olisi kaikista helpoin tehdä toiminimen kautta, jolloin pysyn parhaiten perillä paljon saan mistäkin palkkaa. Lisäksi noihin aikoihin olin harkinnut ensimmäistä kertaa PT -valmennusten tekoa, kun taustalla oli voimisteluvalmennusta ja ryhmäliikunnanohjausta jo melkein 10 vuotta ja olin opiskellut liikunnanohjaustakin jo parin vuoden ajan. Samana syksynä aloin myös tekemään valmennusvideoita, mainoskuvauksia ja lopulta liikunta-alan koulutuksiakin. Vuoden lopulla sain työtarjouksen ja minun oli mahdollisuus aloittaa täyspäiväisenä valmentajana (yrittäjänä) Helsingissä. Otin työn vastaan ja muutin tammikuussa 2014 Helsinkiin sekä aloitin täyspäiväisenä yrittäjänä. Koitin pitää kesken olleet opinnot vielä alkuvuoden mukana, mutta sitten oli pakko luovuttaa. Kävin kyllä koulun loppuun keväällä 2016 pahimpien yrittäjyyden alkuvuosien jälkeen. Kärsin myös juuri noina vuosina (2014,2015) eniten alipalautumisestani, josta olen puhunut. Kilpaurheilun ja yrittäjyyden sekä elämän muiden isojen muutosten yhdistäminen ei ollut paras kombo, mutta näin jälkiviisaana on helppo puhua, heh. Mutta kuten olen tuosta kaikesta erikseen kirjoittanut ja tehnyt podcastinkin, niin en varmasti olisi nyt näin pitkällä ilman noiden vuosien haasteita. Haasteet tuovat myös aina paljon mukanaan oppeja sekä myös hyviä muistoja. En vaihtaisi mitään enkä varsinkaan sitä, että hyppäsin tuntemattomaan ja yrittäjäksi sen enempää siitä tietämättä!

Toki tuo hyppäys oli “helppo” siinä mielessä, että sain suoraan valmennusasiakkaita ja tiesin, että olen siinä hommassa hyvä. Minua ei missään vaiheessa stressannut se (tai ole oikeastaan koskaan stressannut), että minulla ei olisi tarpeeksi töitä. Olen aina saanut tehdä töitä niin paljon kuin jaksan ja haluan. Toki se ei aina ole silti tarkoittanut sitä, että rahaa tulisi ovista ja ikkunoista tai olisi joka hetki saanut tehdä työtä jota rakastaa. Varsinkin nuo yrittäjyyden pari ensimmäistä vuotta tuntui siltä, että verojen, alvien, laskujen ja maksujen jälkeen ei paljoa jää. Ja huomiona, että ennen liikunta-alan hommia olen tehnyt vaikka mitä yläasteikäisestä saakka.. Olen vahtinut lapsia, myynyt mansikoita, jäätelöä, ollut ravintolassa ja baarissa tarjoilijana, narikassa, blokkarina, lipunmyyjänä, kahvilatyöntekijänä, tehnyt promotöitä, ollut au pairina ja aktiviteettioppaana. Olen saanut aina töitä, kun olen vain ollut valmis hakemaan niitä paljon ja aloittamaan myös sellaisista hommista, mitkä eivät ehkä ole niitä mieluisimpia.

BLOGI JA SOME TYÖNÄ

Blogia olen kirjoittanut jo vuodesta 2010. Ensimmäisen kerran olen saanut blogillani/ somella rahaa vuonna 2014. Tuota ennen en ollut osannut kaupallistaa mitään vaikka olin jo ollut pitkään suosittu. Toki koko somemaailma oli ennen tuota ja vielä tuolloinkin aivan erilainen eikä se ollut silloin täysipäiväistä työtä kuin ihan muutamalle. En silti missään vaiheessa alkanut tekemään blogia tai muutakaan somea rahan takia, enkä tee sitä sen vuoksi edelleenkään. Toki voin myöntää, että vielä muutama vuosi sitten yhteistyökumppanien/kampanjoiden valinnat oli hieman erilaisia ja eri syistä, mutta toki olin myös nuorempi ja olen kyllä kasvanut näiden 5 yrittäjyysvuosieni aikana aivan toisenlaiseksi ihmiseksi. Tai tottakai se sisäinen Eveliina on sama, mutta ajatusmaailma sekä arvot ovat kehittyneet ja vahvistuneet paljon. Sen voi varmasti jokainen minua kauemmin seurannutkin sanoa! Enkä häpeile sitä yhtään, en todellakaan. Minusta kasvu ja kehitys sekä muutos on hieno asia ja jokainen vaihe on ollut ja tulee olemaan tärkeä.

Vuonna 2015 panostin blogiini hieman enemmän vaikka en ole koskaan bloggaajana itseäni pitänyt ja se palkittiinkin sinä syksynä sen vuoden parhaana sport -bloggaaja -palkinnolla. Olen tuosta edelleen erittäin ylpeä vaikka harmittaa myös edelleen, etten päässyt kyseiseen gaalaan palkintoani noutamaan ! Toivon mukaan voittaisin vielä joskus jotain niin, että olisin paikan päällä heh. No mutta tuo palkinto tuli joka tapauksessa aika puskista vaikka olin toki tehnyt paljon blogia jo usean vuoden. Minähän olin “vain” pienen lajin urheilija, valmentaja ja Eevsku, joka teki omaa juttuaan. Tuo palkinto antoi kyllä todella paljon voimia ja energiaa jatkaa omaa juttuani ja uskoa siihen, mitä teen, omalla tavallani.

VALMENTAJASTA JA PT -HOMMISTA VIELÄ LÄHEMMÄS OMAA UNELMAANI

Kesällä 2015 vedin viimeiset PT -ohjaukset ja lopetin täyspäiväisen valmentajan työt. Koin, että alipalautumiseni johtui siitä, että annan itsestäni niin paljon ja niin moneen suuntaan. Kilpaurheilulle, PT -asiakkailleni ja yrityksille, joissa valmensin, koulutuksiin sekä lisäksi vielä blogiin, instagramiin ja tietenkin työn ja uran ulkopuolella oleviin asioihin. En halua tehdä mitään asiaa puoliksi tai sinnepäin, joten siksi päätin vähentää valmentamista ja keskittyä enemmän koulutus/workshop -keikkoihin, blogiin ja omaan urheiluuni. Haaveenani oli ollut myös tehdä töitä ulkomailla ja niitä pääsinkin tekemään 2015 ja 2016, kunnes kevään 2016 päätteeksi olin taas pisteessä, kun tajusin tekeväni jälleen liikaa. Olin jättänyt valmentamista vähemmälle kyllä, mutta tilalle oli tullut matkustaminen sekä AMK -opintojen ja opparin loppuun vieminen. Niin ja se kilpaurheilu, joka oli tauolla 2014 ja 2015 juuri siksi, että oli liikaa menossa ja kroppa piipussa.

Tiesin, että homma ei edelleenkään ole sellaisessa tasapainossa kuin sen toivoisin olevan. Syksyllä 2016 tein pääosin vain blogia ja muuta somea sekä niihin liittyviä töitä kilpailujen lisäksi, mutta olin taas ajanut itseäni vähän liian pitkälle. Selkä meni rikki ja alkuvuosi 2017 menikin sitten urheilun osalta lähes totaalilevossa. Olin kuitenkin päättänyt, että nyt laitan asiani sille tasolle, että pystyn vielä kilpailemaan sekä olemaan yrittäjä ilman, että vedän itseäni ihan loppuun. Nettivalmennusten tekoa olin miettinyt jo vuodesta 2015, mutta koska en halunnut tehdä sitäkään “miten sattuu”, niin niiden julkaisuun menikin aikaa ja sain ne ulos vasta lopulta keväällä 2017. Nettivalmennukset ovat kuitenkin olleet mahdollisuus valmentaa ja auttaa ihmisiä mahdollisimman paljon, mutta niin, että minun ei aina tarvitse olla itse fyysisesti paikalla. Olen myös pystynyt auttamaan netin välityksellä todella suuria määriä ihmisiä yhtäaikaa, joka on ollut antoisaa. Arvostankin edelleen suuresti PT -työtä eikä näitä kahta voi täysin toisiinsa verrata. Nettivalmennukset ja kaikki sosiaaliseen mediaan liittyvä työ on antanut minulle mahdollisuuden tehdä töitäni aikalailla missä ja milloin itse haluan, joka on taas parantanut mahdollisuuksiani palautua ja menestyä myös urheilijana.

Viime vuonna rakensin pohjaa tälle vuodelle, joka on ollut sekä urheilijana, että yrittäjänä elämäni paras. Enkä nyt puhu pelkästään titteleistä tai numeroista, vaan siitä, että nyt saan vihdoin tehdä sitä, mitä olen toivonut. Edelleen saa tehdä paljon töitä, mistä tykkään, mutta myös palautumiselle ja muullekin kun uralle jää edes vähän enemmän aikaa.

Pikkuhiljaa vuosi vuodelta asiat ovat alkaneet loksahtamaan kohdalleen. Asiat eivät todellakaan ole olleet niin helppoja kuin mitä aloittaessani ajattelin, mutta toisaalta on ollut parempi etten tiennyt miten haastavaa välillä voisi olla. Yrittäjänä olen oppinut vähintään yhtä paljon kuin urheilijana ja minusta nämä molemmat “ammatit” ovat tukeneet täydellisesti toisiaan, sillä niissä tarvitaan paljon samoja ominaisuuksia.

Periksiantamattomuus, rohkeus, intohimo, luovuus, itsevarmuus, oppimisen tärkeyden ymmärrys, epäonnistumisten käsittely, vaikeat tilanteet, palautuminen, menestymisen vaatimukset, positiivisuuden luonti ja säilyttäminen..

Vielä viisi vuotta sitten en olisi ehkä uskonut, jos joku olisi sanonut minulle missä olen vuonna 2018, Eevsku Oy:n perustajana, omistajana, toimitusjohtajana – mitä näitä nyt on hah. :’D Tai varsinkaan en olisi sitä uskonut vuonna 2011, kun tästä kaikesta salaa haaveilin. Olen toteuttanut monta unelmaani ja koen olevani menestynyt – en siksi mitä olen saavuttanut, vaan siksi, että pystyn elättämään itseni tavalla, jolla voin auttaa myös muita ja saan tehdä joka päivä asioita, joista nautin. Pystyn myös tällä hetkellä jo tarjoamaan muillekin töitä omissa projekteissani. Menestystä ei minulle enää mitata rahassa tai titteleissä vaan siinä millainen ihminen on ja miten elää sekä mitä antaa muille. Työstäni kaikista antoisinta tekee se kaikki palaute, mitä tekemiselläni ja sanomisillani saan aikaiseksi ja ihmiset kenen kanssa tätä saa tehdä ja jakaa. Lisäksi saan tehdä töitä upeiden ihmisten kanssa, olen saanut matkustaa ja kokea, oppia uutta, haastaa ja toteuttaa itseäni. Suurin osa työstäni ei todellakaan tunnu työltä. Menestys on minulle myös ennen kaikkea sitä, että pystyn toteuttamaan unelmaani terveenä ja rakkaiden ihmisten, hyvien ihmissuhteiden ympäröimänä. Niistä olen kaikkein onnellisin.

Urheilun puolella unelmia on vielä täyttymättä ja toki myös yrittäjänä tavoitteeni ja unelmani ovat muuttuneet ja kasvaneet vuosien varrella. Minusta on aina hyvä olla tavoitteita, mutta silti tyytyväinen siihen hetkeen missä jo on. Täytyy aina muistaa se, mistä on lähtenyt liikkeelle ja mitä kaikkea hyvää ympärillä on vaikka hektisessä arjessa sen välillä unohtaakin. Tämä kirjoitus oli eniten itselleni siksi, että muistaisin entistä paremmin olla kiitollinen siitä, mihin olen kovalla työllä päässyt ja se antaa lisää voimia uskoa siihen, että tulevaisuus on vähintään yhtä valoisa! Ja aina tuntuu siltä, että vastahan tässä ollaan pääsemässä starttiin. Ikuisia oppilaita me täällä kaikki ollaan.

Postauksen kuvat alkukesältä by ihana yrittäjäkollega ja ystäväni Anne Barck

Kiitos yrittäjyys kaikista näistä 5 vuodesta, kaikista hyvistä ja huonoista hetkistä! Ja KIITOS sinulle, joka luet, seuraat ja olet mukana. TE teette tästä niin hienoa ja toivon pystyväni auttamaan ja inspiroimaan teitä jatkossakin kohti teidän omia unelmia ja parasta mahdollista hyvinvointia!