PERSPEKTIIVI JA HERKKYYS

Joskus sitä tarttuu aivan liian pieniin asioihin omassa elämässä ja kasvattaa niistä ongelmia, joita ne eivät oikeasti edes ole. Hetkittäin ei vaan pysty suhtautumaan asioihin niin hyvin kuin haluaisi vaikka kuinka tajuaisi järjellä, että kaikki asiat on oikeasti paremmin kuin hyvin! Ja kyllä, puhun itsestäni. Tosin syytän näistä tuntemuksista ja vuoristoradoista myös hieman naishormoneja, naiseutta, mutta myös herkkyyttä. En tiedä miten sinulla (jos siis olet nainen), mutta itse ainakin huomaan aika selkeästi missä vaiheessa kuukautta ollaan menossa. Ja silti, SILTI, se tulee “yllätyksenä”. :’D Toki oireet ovat usein pahempia kovemman stressin alla, jollaista on kieltämättä ollut alkysyksyllä. Kuten siitä jo mainitsinkin aiemmin jossain. En kuitenkaan liikaa haluaisi siihen tarttua ja nyt tilanne on jo parempi, kun on antanut itselleen vähän aikaa ja levännyt enemmän. Sellaista elämä on, tasapainottelua – välillä on vähän vastatuulta ja sitten pitääkin vain selvittää mistä se johtuu. Ja aina ei edes löydy mitään tarkkaa syytä. Liika analysointikaan ei toimi hirveän hyvin vaikka sekin on sellainen asia missä en itse pääse hirveästi kehumaan. Analysoin ja sitten analysoin analysointiani.. Heh.

Joka liittyykin osaksi myös herkkyyteen ja nyt sain fiiliksen vihdoin kirjoittaa tästä asiasta, josta minulta on monesti pyydetty tekstiä/ podcastia. Tässä se nyt on, teksti kaikille herkille tai niille, jotka haluavat oppia ymmärtämään herkkää ihmistä paremmin. Jos triggeröidyt sanasta herkkä, erityisherkkä tms., niin kannattaa lopettaa lukeminen tähän ja tulla blogiin toiste. 🙂 Tämä ei ole mikään puolustus/selittelyteksti vaan omia rehellisiä tuntemuksiani, joita olen nyt vuosia opetellut, analysoinut ja henkisen kasvun myötä niiden kanssa tarpeeksi sinut jakaakseni. Tiedän, että tämä tulee auttamaan monia ja on paljon ihmisiä, ketkä voivat samaistua tähän tekstiin. Olisikin aivan ihana kuulla teidän ajatuksia aiheesta, joko kommenteissa tai vaikka instagramiin/ sähköpostiin jos ei halua julkisesti kirjoittaa!

Olen muutaman kerran aikaisemmin jo maininnut herkkyydestä, jonka huomaan vaikuttavan elämääni aika paljon – halusin tai en. Koen jotkut asiat erittäin voimakkaina suhtautumisestani ja suhtautumisen opettelusta huolimatta. Tunnen kaiken vahvasti. Aistin, kuulen, näen, koen, haistan, maistan. Välillä se on haastavaa, koska saatan yhtäkkiä ylirasittua esimerkiksi kovasta äänestä, melusta tai varsinkin jatkuvasta äänestä. Kuten työmailta tulevista äänistä, toisen maiskutuksesta syödessä tai vaikka siitä, että joku naputtaa pöytää. Rasitun/ väsyn myös erittäin sosiaalisista tilanteista ja kaipaan paljon yksinoloa, rauhaa, luontoa, hiljaisuutta. Vaikka toisaalta myös rakastan sosiaalisuutta, enkä koe olevani mikään täysi introverttikään, enkä tykkääkään lokeroida itseäni tai muitakaan mihinkään yhteen muottiin – en edes herkkyyteen vaikka sen tiedostaminen on ainakin itseäni auttanut paljon. Sosiaalisuuskin on kivaa tiettyyn pisteeseen saakka – ja/tai ehkä ennemmin oikeiden ihmisten kanssa, heh. Sitä on vaikea selittää, mutta tiedän, että on ihmisiä ketkä ymmärtävät heti mistä puhun. Onneksi olen löytänyt myös samanlaisia ihmisiä elämääni, jotta en koe olevani aivan totaalisen erilainen ja outo. En tietenkään haluaisi suhtautua aina asioihin niin, että ne olisivat mikään ongelma tai iso asia, mutta joissain tilanteissa vain rasitun enemmän, väsyn tai koen ne epämukavina. Joskus tuntuu siltä ikäänkuin järjestelmästä palaisi sulake ja olen vain totaalisen uupunut. :’D

Joidenkin tutkimusten/ arvioiden mukaan ihmisistä joka viides on herkempi, ja siitä porukasta jokin määrä ns. erityisherkkä. Yksi arvostettu urheilijoiden kanssa vuosikymmeniä työskennellyt henkinen valmentaja kertoi minulle, että hän on huomannut erityisherkissäkin paljon eroja ja usein sieltä “herkimmästä päädystä” löytyvät monet huippu-urheilijat, muusikot, taiteilijat.. Makes sense. Olen itseasiassa usein sanonut olevani jonkinlainen urheilijan ja taiteilijan sekoitus heh.. Kyllähän tekin sen varmaan olette huomanneet. Rakastan kirjoittamista ja kaikkea kaunista, tunteellisuutta, analysointia, avoimuutta, syvällisyyttä.. Varmasti juurikin monien mielestä “ylireagoin” tai “ylikorostan” joitakin asioita. Mutta se on millainen olen sekä koen asiat enkä mitenkään tarkoituksella hae lisähuomiota tai halua tehdä asioista isompaa numeroa kuin ne ovat.

Tiedostan toki itsekin sen, että joskus tälläinen suhtautuminen ei ole paras vaihtoehto esimerkiksi huippu-urheilun kannalta, jossa olisi hyvä varsinkin hetkittäin olla todella “kylmä ja vain suorittaa”. Pääsen kyllä siihen moodiin ja nautin myös siitä puolesta, mutta voin myöntää, että se on minulle hetkittäin todella kuluttavaa, koska jokin sisältäni huutaa pehmeyttä, luovuutta, tunteita. On siinä ristiriitaa, mutta toisaalta koen tuon kombon olevan erittäin toimiva, ainakin tällaisessa lajissa, jossa pääsen toteuttamaan molempia puolia. En kai muuten tätä näin kauaa olisi tehnyt. Ja urheilu on minulle kuitenkin keino purkaa ja toteuttaa myös luovuutta ja herkkyyttä.

Luin juuri Kiira Korven uuden kirjan Ehjäksi särkynyt, jossa hän kertoi yhden urheilupsykologin arvioineen hänen uransa alkuvaiheilla hänen olevan liian herkkä huippu-urheilijaksi. Kun taas joku joku toinen arvioi sen olevan myös hänen vahvuutensa, sillä juuri siitä herkkyydestä syntyy se tulkinta, äärimmilleen meneminen ja persoona, jolla Kiira pääsi urheilijana huipulle. Varmasti se ominaisuus on vähän molempia. Kuten hänen kirjassaankin kävi ilmi, on herkkyydessä ja esillä olossa ollut myös varjopuolensa. Herkkä ihminen analysoi ja tuntee paljon, niin hyvässä kuin pahassa. Suosittelen muuten lukemaan tuon kirjan, etenkin kaikkia naisurheilijoita ja/tai herkkiä ihmisiä. Löysin itse kirjasta paljon samaistumispintaa ja vertaistukea. Kiitos Kiiralle rehellisen tarinan kirjoittamisesta.

Herkkyydestä/ erityisherkkyydestä on myös tehty tutkimuksia ja kirjoitettu kirjoja, mutta osa on taas sitä mieltä ettei sellaista ole olemassakaan. Olen myös itse huomannut tällaista asennetta ja en hirveästi ole halunnut asiasta puhua, koska minulla ei ole tarve selitellä herkkyyden kautta muille mitään. Ainakaan muille kuin läheisilleni / niille ihmisille kenen kanssa haluan elämääni elää. Heidän kanssaan on tietenkin aika tärkeää, että oppii ymmärtämään puolin ja toisin ja tajuaa sen, että tuo ihminen tosiaan kokee nämä asiat aivan eri tavalla kuin minä. Ja se on täysin okei! Kirjoitin instagramissakin jokin aika sitten, että herkkyys on ihan mieletön vahvuus vaikka se välillä tuokin paljon haasteita. Mutta en missään nimessä halua laittaa mitään sen piikkiin tai surkutella, että “kun minä olen nyt näin herkkä”.

Nyt halusin kirjoittaa asiasta, koska ensinnäkin olen tavannut paljon muita erityisherkkiä ihmisiä ja kaikkien heidän kanssaan löytää yhteyden, jota ei tarvitse selitellä. On niin vapauttavaa, kun tietää heti mitä toinen tarkoitta ja kuinka isolta jotkut asiat tuntuvat. He eivät epäile tai ajattele, että kuinka “ylireagoi” tai “voisi lopettaa liiallisen analysoinnin” tai “olla kovempi”. Vaikka kyllä, herkkänä on kyllä pakko toistaa itselleen myös sitä, että tämä ei ole niin iso asia ja ei ole pakko analysoida niin paljoa ja voisinko nyt olla vähän kovempi. :”D Toki myös kirjoittaminen on minulle keino saada omia ajatuksiani kasaan. Ja tällä tavalla on mahdollista luoda vielä syvempää yhteyttä niihin, ketkä ymmärtävät ja toisaalta myös ehkä laajentaa joidenkin ymmärrystä / pistää edes hieman pohtimaan tätä asiaa.

Mikä herkkyydessä sitten on niin hyvää tai miksi koen, että se on vahvuus?

Ainakin urheilijan näkökulmasta se, että oppii tuntemaan kehonsa todella hyvin. Tietää heti, jos jokin ei ole kunnossa, joskus toki ehkä vähän liiankin hyvin (päästään taas siihen ylianalysointiin). Mutta pääosin koen sen vahvuutena. Tietää milloin on palautunut, milloin ei, jos vain uskaltaa kuunnella näitä viestejä. On myös nopea oppimaan ja hyvä ottamaan ohjeita vastaan sekä toteuttamaan niitä. Herkkä on myös luova ja hyvä esiintyjä, koska osaa mennä tiettyyn tunnetilaan ja näyttää sen ulospäin.

Tosin olen myös huomannut, että aika moni herkkä on vetänyt itsensä ihan piippuun, koska hermosto kuormittuu helpommin. Olen tästä jutellut muutamien urheilijoiden kanssa ja kokenut itse saman – kun kerran on vetänyt itsensä yli, niin kroppa (ja mieli) varoittaa “vaarasta” jopa entistä herkemmin. Tällöin on pakko hieman “uudelleen kouluttaa” hermostoa, että vaaraa ei ole ja rasitus on ihan hyvä asia. En osaa sanoa löytyykö tälle mitään tieteellistä pohjaa, mutta oma ja monien muiden kokemus puhuu tällaisten puolesta. Ylipäänsä vaikka arvostan kyllä tottakai tutkimuksia ja sitä, että on jotain näyttöä asioille, niin silti oli kyseessä sitten ruokavalio, treeniohjelma tai herkkyyden kokeminen niin.. Se on yksilöllistä. Et koskaan voi täysin tietää mitä joku toinen kokee ja käy läpi. Meillä on kaikilla oma todellisuus, joka rakentuu meidän geeneistä, ympäristöstä jossa olemme kasvaneet, kaikista hyvistä ja huonoista kokemuksista joita olemme käyneet läpi jne.

Noin yleisesti ottaen herkkä on myös erittäin empaattinen ja näin ollen hyvä kuuntelija, ystävä, kumppani, tukija, opettaja. Minullekin on esimerkiksi todella helppo samaistua muihin ja mennä toisten tunnetiloihin. Välillä se on myös haaste, koska maailmassa on myös paljon negatiivisuutta. Olen opetellut keinoja siihen, että pystyn välttämään turhaa negatiivisuutta, surua jne., joka tarttuu minuun helposti ja menen niihinkin tunnetiloihin syvälle.

Mutta negatiivisuuden vastapainoksi myös kaikki hyvä tuntuu aivan superhyvältä! Pienistäkin asioita pystyy iloitsemaan helposti ja saamaan paljon mielihyvää. Kuten luonnosta, aamukahvista, hyvästä keskustelusta, musiikista.. Ne tuntuvat joka solussa ja joskus tuntuu, että meinaa räjähtää onnellisuudesta. Herkkä ihminen rakastaa ja kaipaa syvällisiä keskusteluja ja saattaakin kokea usein turhautumista liian kevyistä keskusteluista.

Ja sitten kun tulee se ihminen, joka sanoo, että etkö voisi vain kovettaa itseäsi, “man up”, niin – no itse voin ainakin sanoa, että olen kokeillut tuota kovan kuoren rakentamista. Se “toimi” hetken aikaa, kunnes ei toiminut enää mikään ja oli pakko alkaa rakentamaan kaikkea alusta. Aina on hyvä tietenkin kehittyä eteenpäin ja haluan itsekin kasvaa ja rakentaa tiettyihin asioihin entistä parempaa suhtautumista, mutta kyllä minulle on ollut helpompaa elämä sen jälkeen, kun hyväksyin herkkyyden ja aloin siitä lukemaan sekä elämään siitä käsin, että se on vahvuus. Tuli ihan itku helpotuksesta (hehhe tietysti – kyyneliltäkään ei herkkä tai herkän kanssa tekemisissä oleva välty), kun luki erityisherkkyydestä ja on saanut kuulla siitä terapeuteilta, muilta urheilijoilta/ taiteilijoilta jne.

En siis ole käynyt itse missään sen tarkemmassa analyysissa tai saanut mitään lausuntoa tämän suhteen – enkä sitä tarvitsekaan. Kaikelle ei mielestäni tarvita muiden hyväksyntää tai “lausuntoa” asiasta. Aina ei tietenkään itse osaa katsoa asioita tarpeeksi kaukaa tai analysoida järkevästi ja onkin hyvä keskustella omista ajatuksista, lukea, opiskella ja kehittää omaa mieltään. Mutta loppujen lopuksi vain sinä tiedät miltä sinusta tuntuu.

Kuvat upea kuvaaja: Anne Barck, vaatteet Adidas

Herkkyyteni ansiosta olen sellainen kun olen. Tunteellinen, empaattinen, iloinen, positiivinen, avulias, ahkera, älykäs, kiltti, rakastava. Sen ansiosta osaan arvioida elämässäni mitä haluan, millaisten ihmisten kanssa haluan elää ja millaisten asioiden / ihmisten vaikutuksen alaisena haluan olla. Osaan olla erityisen tarkka ympäristöstäni ja siitä millaisia ajatuksia itse ja ympäristöni minulle syöttää. Osaan tulkita tilanteita ja ihmisiä hyvin ja se on vienyt minua urallani pitkälle. Olen nopea oppimaan ja hyvä esiintymään sekä tulkitsemaan. Aina kun olen tuonut herkkyyttäni esille avoimuuden, rehellisyyden ja asioiden pintaa syvemmältä jakamisen kautta, olen saanut niin hyvää palautetta, että se rohkaisee minua jakamaan enemmän. Vaikka välillä uppoutuu ylianalysoimaan, että pitäisikö sittenkin olla hiljaa ja pitää sitä “kovaa kuorta”. Ehkä niin olisi tavallaan helpompaa, mutta toisaalta en halua elää niin. Se tukahduttaa minut ja tunteeni. Ja se taas tekee sellaisen olon, että en eläisi ollenkaan. Heh.. Kuulostaa aika äärimmäiseltä ja tavallaan se sitä onkin vaikka kuitenkin minulle hyvin tyypillistä.  Äärimmäisyyttä. Suuria tunteita. Paljon pirskahtelevaa iloa ja suurta onnea, mutta myös suuria tunteita skaalan toisesta päästä ja välillä liikaa stressiä.

Ehkä muutun joskus, ehkä en. Olen avoin elämälle ja muutoksille. Mutta tällainen minä olen nyt ja olen ollut niin kauan kuin muistan. Herkkyyteni ansiosta minä olen se kuka olen. Ja en vaihtaisi tätä mihinkään.

Kaikille herkille. ♥

Eevsku

Ps. Olen I love me -messuilla käymässä ainakin pe & su – ehkä siellä törmätään!

x Minikuminauhoihin tämän viikon loppuun saakka upea syysale -15e koodilla SYKSY2018

x Handstand by Eevsku myynnissä 28.10. saakka

x Syksyn muut valmennusstartit myynnissä tulevana sunnuntainta 21.10. ja startit 28.10. ja 4.11.

Seuraa myös:

Instagram

Facebook

Youtube

Podcast

Snapchat: eevsku