Minun piti olla tänään illalla SM -kilpailuissa lavalla. Kauden päätähtäin oli kuun lopussa MM -kilpailuissa. Lähdin viime viikonlopun Barcelonan -kilpailuihin (Arnold Classic Europe) sillä mielellä, että se on kauden ensimmäinen kilpailu, mutta tällä hetkellä en nyt tiedä jatkosta vielä oikein mitään. Ansaitsin IFBB Elite Pro -kortin ja olen ensimmäisten joukossa lajini ammattilaissarjassa meidän liitossa. Ihan mieletön juttu ja voisin olla tällä hetkellä onneni kukkuloilla asiasta sekä siitä, että vedin hyvän kilpailun extempore pro -kilpailussa, joka oli IHAN MIELETÖN kokemus niin ison yleisön (Arnold Schwarzeneggerin heheh) edessä. Tämä siis tarkoittaa nyt jatkossa sitä, että kilpailen ainoastaan Pro -kilpailuissa, jotka ovat ympäri Eurooppaa ja isoimpiin kilpailuihin täytyy saada kutsu (kuten tuonne Arnoldiin tai esim. tuleviin MM -kilpailuihin). Tai toki voidaan toivoa, että Suomeen saataisiin myös Pro Fitness skaba. 😉
Mutta en pysty peittelemään oikeita fiiliksiäni ja ne ovat.. pettyneet. Olen samaan aikaan erittäin kiitollinen tästä mahdollisuudesta ja varmasti tulen pian sen tajuamaan paremmin ja olemaan siitä superiloinen, mutta olen urheilijana todella vaativa itseäni kohtaan ja siksi en pysty olemaan täysin tyytyväinen. Tällä hetkellä aika ristiriitaisissa tunnelmissa mennään, koska “pitäisi” olla tyytyväinen, mutta en vain ole.
Osa ihmisistä pystyy samantien jatkamaan eteenpäin, itse olen sellainen, että on pakko käsitellä asia pois ja käydä kaikki tunteet läpi, jonka jälkeen jatkan eteenpäin. Tiedän, että aina jatkan, vahvempana, mutta en osaa olla “kova” vaikka kuinka välillä sitäkin toivoisin. Herkkyydessä on paljon hyvää, mutta välillä kaikki on myös paljon raskaampaa kuin “tarvitsisi olla”. Eikä siihen valitettavasti auta sellainen “älä nyt ole noin herkkä” tai “ei tämä ole niin vakavaa”. Tunteisiini en pysty vaikuttamaan, ainoastaan siihen miten niihin suhtaudun ja kuinka koitan oppia asioista niin ettei kaikesta tulisi niin isoja tunnereaktioita.
Mutta olen myös kokeillut sellaista “kovettumista” ja mindsettiä, jossa “annetaan vain asioiden olla ja mennään eteenpäin”. Kasvatinkin paksua kuorta itselleni monta vuotta, kunnes se murtui ja oli pakko kasvaa uudelleen niistä omista vahvuuksista käsin, mitkä ehkä jollekin ei-niin-herkälle vaikuttaa heikkoudelta/ hauraudelta. Tiedän kuitenkin itse herkkyyden olevan yksi vahvimmista voimavaroistani ja sen vuoksi olen elämässäni siinä missä olen. Mutta aina kaikessa on omat hyvät ja huonot puolensa. En vaihtaisi tätä ominaisuuttani mihinkään, mutta myönnän kokevani välillä olevani sen kanssa hieman yksin sekä ottavani asiat raskaammin kuin itsekään haluaisin. :’D #struggle hah. Mutta vastapainona koen myös kaikki ilon, onnen, rakkauden yms tunteet erittäin suurina! Sitä onneksi riittää myös.
Miksi sitten olen niin pettynyt?
Koska en päässyt omaan tavoitteeseen kuntoni suhteen. Ja se aika varmasti johtui liiallisesta stressistä, jota en jostain syystä vain saanut kuriin. Yksi iso tekijä siihen varmaan oli se, että meidän jenkkireissun jälkeen unirytmini ja vatsani oli monta viikkoa sekaisin. Se ehkä pisti kropan liian stressaantuneeseen tilaan vaikka noin muuten lähtötilanne oli paras koskaan. Minulla oli vähiten painoa pudotettavana koko urani aikana, kroppa toimi hyvin ja mieli oli hyvä, uskoin tämän olevan erittäin hyvä preppi. Mutta aina paraskaan tilanne ei tuota haluttua lopputulosta.
Parannuksiakin saatiin aikaiseksi, sillä fysiikkani on muuttunut hieman parempaan tasapainoon ja vapaaohjelmaan saatiin parannettua taas sulavuutta/ tanssillisuutta ja nopeutta. Niistä voin olla tyytyväinen, mutta ei se auta kun ei ollut siinä kunnossa missä olisi halunnut olla. Stressaantuneessa tilassa keho ei luovuta nestettä eikä rasvaa vaikka mitä tekisi. Ja siinä tilanteessa se ei auta, että tekee enemmän vaan yleensä pahentaa asioita. Koettu sekin.
Mutta noh. Se oli yksi kisa ja sain kuitenkin pro -kortin sekä vedin onnistuneen kilpailun upeassa seurassa ja kilpailussa. Silti en pysty esittämään jotain muuta mitä en oikeasti ole ja haluan olla rehellinen. Perspektiivi varmasti tästä muuttuu ja uusia mahdollisuuksia tulee. Nyt täytyy fiksata muutama asia kuntoon, että saa ylimääräisen stressin jatkossa kuriin. Ja perspektiivinä voisi miettiä myös sitä, että vuosi sitten sain vasta kropan toimimaan taas kunnolla ja selkäkivut sellaiseen kuriin, että kilpaileminen on edes mahdollista.. Mutta ei se menneisyyden pohtiminen aina jeesaa vaikka pitäisi osata ottaa siitä perspektiiviä. 😀
Ei tämä koskaan helppoa ole, mutta turhauttavinta itselleni on se jos tekee kaikkensa eikä se riitä. Mutta näistä on menty eteenpäin aiemminkin ja hyvällä menestyksellä, joten tiedän että tästäkin! Täytyy silti antaa aikaa itselleen ja omille tunteille eikä esittää jotain muuta mitä on. Näin on mahdollista kehittyä ja tehdä asiat paremmin eikä jättää niitä tunteita kummittelemaan taustalle.
Tätä kaikkea on vaikea selittää enkä jaksa selitelläkään sen enempää, mutta tässä nyt sitten vaikka varoittava esimerkki kaikille teille, että jos stressiä on liikaa niin ei vain pääse parhaaseen lopputulokseen vaikka periaatteessa kaikki pitäisikin olla kohdallaan 🙂
Kuvat Mikko Pekkarinen / Pysäyttämö
Joka tapauksessa iso kiitos kaikesta Suomen Fitnessurheilu ry. ja erityisesti KP ja Anna-Maija sekä kaikki tuomarit ja muut toimivat, ketkä ovat minua tässä vuosien varrella saaneet joutuneet katsella (hehe). On ollut kunnia kilpailla vuosien varrella Suomessa, jossa on aina ollut todella ammattimaisesti järjestetyt kilpailut sekä on ollut mahtavaa edustaa Suomea kansainvälisisissä kilpailuissa aina juniorivuosista 2012 saakka. Erityiskiitoksen ansaitsee myös valmentajani Teemu, Aleksi ja perheeni sekä kaikki minua vuosien varrella auttaneet ja tukeneet. Ystävät, yhteistyökumppanit, koreografi, tanssiopet, hierojat, asujen tekijät, meikki, tukka, värit… Kaikki. Lista olisi todella pitkä, mutta tiedätte ketkä olette olleet osana tätä – yksin en olisi näin pitkälle päässyt. Kiitos. Koko sydämestä. ♥ En pysty edes tarpeeksi kiittämään.
Tässä sitä sitten ollaan, ammattilaisena. Ehkä en osaa sitä iloita niin paljon, koska en edes tajua sitä kunnolla vielä. :’DD Kun mietin viime lauantain pro kilpailua Barcelonassa, tuntuu, että se olisi unta. Kunhan tästä unesta herään, näyttää kaikki varmasti kirkkaammalta. Myös lauantain 7. sija ja vajaaksi jäänyt kunto.
Ja ei minusta silti Suomessakaan eroon päästä ja heti huomenna pääsee lavalle esittämään vapaaohjelmaa vierasesiintyjänä! Jos siis olet tulossa NFE: hen (Nordic Fitness Expo Lahdessa), niin minut näkee huomenna livenä lavalla ennen bikini fitness sm palkintojen jakoa. Sekä sen jälkeen Nutri Works :in ständillä klo 15 saakka ja sunnuntaina Barebells -ständillä klo 12-14.
Tule moikkaamaan, jutskaamaan ja onnittelemaan pro -kortista ;p Jospa siinä itsekin sitten tajuaisi paremmin mitä on saavuttanut!
Jos en vielä sanonut tarpeeksi kiitos, niin kiitos. Myös sinulle. Hommat jatkuu! Ja haluan myös toivottaa kaikille viikonlopun kilpailijoille extratsempit!
♥
Eevsku
Ps. HANDSTAND BY EEVSKU on nyt auki ja huomiseen sunnuntaihin saakka erikoishintaan 79e (norm. 89e) !! Kannattaa siis nyt ehdottomasti napata itselleen supersuosittu valmennus, jossa tulet oppimaan kehonhallintaa ja käsilläseisonnan! Lue lisää tästä.
Edellinen teksti: Tärkein työväline – hyvä tietokone
Seuraa myös:
Snapchat: eevsku
7 kommenttia
Eikös tuon pro kortin saanut ainakin ennen vain jos voittaa jotkut tietyt kisat, vai onko sääntöjä muutettu? 🙂 (mikä voisi olla mahdollista, eikö näitä liittoja nyt jaettu jotenkin uusiksi ja tuli uusi liitto yms..)
Jep eli reilu vuosi sitten IFBB ja jenkkien NPC/IFBB Pro League erottautui. Lähinnä kai sen vuoksi, että jenkeissä ei ADT oikein toimi samoilla säännöillä kuin meillä ja tuolla jaettiin pro -kortteja eri säännöillä kuin meillä (näissä en ole mikään asiantuntija, joten voi olla että olen väärässäkin 😀 ). Aiemminkin kortteja on saanut hakea oman liiton kautta jos on ollut tarpeeksi meriittejä ja jos on katsottu, että on tarpeeksi hyvä kilpailija, on voinut kortin saada. Tai sitten kisojen voitosta tms. Meidän liitto perusti siis oman pro -sarjan ja oman lajini pro puoli vasta starttaili keväällä. Nyt sellaisille kilpailijoille annettiin mahdollisuus siirtyä sinne, kenellä katsottiin olevan meriittejä/ rahkeita olla pro. Mahdollisuus tuli siis IFBB:n presidentiltä meidän kansalliselle liitolle, jossa päätettiin asiasta ja tarjottiin mahdollisuus. En tiedä kuinka selkeä tämä oli, mutta ehkä ainakin vähän selvensi! 😀 En ollut oikeastaan koko pro -asiaa ajatellut vuosiin, koska tuo jenkkien pro -liiga ei ole ollut omalla haavelistalla. Tämä mahdollisuus tuli aika puun takaa ja piti päättää Barcelonassa pikaisesti, mutta koen tehneeni oikean valinnan 🙂
Kiva kun vastasit, kyllä tämä selvensi! Eiköhän tuo valinnan oikeus sitten selviä tulevissa koitoksissa:)
Tuli vaan vielä mieleen, että tuleeko nyt kokonaan uudet pro kisaajat vai siirtyykö vanhat pro-kisaajat automaattisesti tähän uuteen? 🙂 tai tiedätkö asiasta 😀 Vanhoilla tarkoitan siis vaikka vuos tai kaks sitten kortin saaneita, en kyllä tiedä onko heitä edes sinun lajissasi..? Mutta muissa lajeissa kai ainakin!
Näinpä vaikka en kyllä tarvitse itse henkilökohtaisesti miltään ulkopuolisilta tahoilta enää hyväksyntää omalle kortilleni. Kyllä olen sen vuosien työllä saavuttanut eikä niitä ihan kaikille jaeta. 😉 Ja jenkeillä on tosiaan edelleen tämä oma pro league ja toiminta. Ifbb pro league on siis yritys samalla tavalla kuin vaikka crossfit – kun taas meidän IFBB liitto, joka Suomessa ja Euroopassa järjestää kilpailuja on urheilujärjestön alla olevaa toimintaa. Ne joilla on siis aiemmin ollut jo kortti, saivat käsittääkseni valita jäävätkö jenkkien liittoon kisailemaan vai hakevatko meidän elite pro -korttia 🙂
Onneksi olkoon! Tekstistä en oikein ymmärtänyt, että miten tämä nyt meni? Ensin ymmärsin että olit voittanut koska sait Pro-kortin? Mutta ilmeisesti sijoituit seitsemänneksi.
Mikä tämä sinun liittosi siis on?
Vastasin tähän kysymykseen juuri tuossa aiemmassa kommentissa 🙂
Ja niin + olin siis pro kilpailussa 7. 😉
Kommentointi on suljettu.