Maailma on muuttunut ja muuttuu koko ajan (aina). Me muutumme koko ajan. Mitä paremmin sen hyväksyy, sitä helpompaa on muutoksen mukana. Helppoa se ei välttämättä silti ole, mutta se voi kuitenkin sitä helpottaa hieman. Vastaan taistelu ei auta. Ei elämä ole taistelua vaikka meille sitä ajatusta monesta suunnasta tuputetaankin.
Oma elämäni on ollut isossa myllerryksessä viimeisen vuoden aikana. Tein jo viime vuonna kisakaudella isoa muutosta pääni sisällä monien asioiden suhteen ja lopetin myös vastaan taistelun. Uskalsin luottaa ja uskoa, tehdä sen minkä voin sekä myös yrittää vielä vähän enemmän. Se vapautti niin paljon energiaa ja lopulta oman potentiaalini tarpeeksi korkealle saavuttaakseni siinä hetkessä maailman parhaan tittelin. Sen kaiken koitan palauttaa mieleeni aina, kun epäilyttää.
Kasvoin ihmisenä myös siihen pisteeseen, että olin valmis päästämään siitä kaikesta irti. Siitä kaikesta, mikä oli elämäni runko vuosien ajan.. Selkeä tähtäin ja selkeät rutiinit. Kaikelle oli tarkoitus ja vaikka oli todella haastavia kausia, tiesin alitajuisesti aina minne olin menossa.
Tällä hetkellä olisi myös paljon helpompaa tähdätä taas uusiin kisoihin, kuin tehdä tätä muutosta. Kohdata ne kaikki kysymykset ja ajatukset, joita vuosien ajan on saanut lykätä. “Urheilu on prioriteetti yksi.”, oli mantrani vuosien ajan. Vaikka tottakai oikeasti (ja aina tarvittaessa) parisuhde ja perhe meni edelle, mutta noin periaatteessa urheilu oli ykkönen. Olen ollut onnellisessa asemassa, ettei läheiset koskaan kyseenalaistaneet valintaani, ainakaan montaa kertaa. :’D Mutta silti, sain pääosin toteuttaa unelmaani läheisteni tukemana vaikka aika yksinäistä puuhaa se olikin.
Onneksi minulla on elämää ja uraa rakennettuna myös urheilun ulkopuolelle. Minulla on yritys, työ, jota myös rakastan. Se, kun saa auttaa toisia ihmisiä liikkumisen tai muun hyvinvoinnin osa-alueen saralla, antaa todella paljon. Oma näkemykseni valmentamisesta ja hyvinvoinnista on myös muuttunut paljon.. Ja tunnen, että tulee muuttumaan vielä selkeämmäksi. Haluan luoda valmennuksia, joiden avulla oikeasti autan ihmisiä ottamaan itse vastuuta omasta hyvinvoinnistaan eikä pelkästään nojaamaan esimerkiksi yksittäisiin treeniohjelmiin tai ruokavalioihin. Vaikka niistä voikin olla hyvä aloittaa. Mutta hyvinvointi on paljon monimuotoisempaa ja yleensä jos on esimerkiksi haasteita ravitsemuksessa tai liikunnan aloittamisessa, voi ongelmat olla jossain muualla kuin yleisesti ajatellaan. Ne voi olla syvemmällä ja omaa elämää sekä etenkin ajatusmaailmaa tulee tarkastella, jotta pysyvät muutokset ovat mahdollisia.
Valmentaminen on ihanaa, mutta tarvitsen myös jotain muuta. Se, mitä muuta se on, on hieman työn alla. Malttamaton kun olen, tietenkin on haastavaa, kun näin 6kk uran päätöksen jälkeen ei ole jo kaikkea seuraavaa tiedossa :’ DDD Mutta opettelen. Tämä jos joku on minulle hyvä oppi opittavaksi. Elää tässä hetkessä nauttien siitä mitä nyt on ja olemaan myös tylsyydestä. Sieltä se inspis ja uudet ideat nousee.
Ja meanwhile, kun pohdin elämäni uutta suuntaa ja tavoitteita, olen tänä vuonna syventynyt itsekin hyvinvoinnin muihin osa-alueisiin entistä enemmän. Ihmissuhteet, seksuaalisuus, mielen ja kehon yhteys, sanojen ja ajatusten voima, perhe, hengitys, luonto ja luontoyhteys… Traumat ja triggerit, mitä kaikkea kannamme mukanamme lapsuudesta ja miten siitä voi vapautua. Vastaus kaikkeen taitaa olla lopulta rakkaus, kiitollisuus. Sitä me jokainen saadaan opetella – uudelleen. Se kaikki on jo meissä kyllä.
Myös rehellisyys ja arvot ovat aina mielenkiintoinen teema. Olenko rehellinen? Muille, mutta ennen kaikkea itselleni? Kuuntelenko intuitiotani, uskallanko kuunnella sitä? Elänkö arvojeni mukaisesti vai ovatko ne vain ajatuksia, joiden haluaisin olevan arvojani?
Ehkä näistä ajatuksista ja teemoistakin voi päätellä, että itseäni ei tällä hetkellä hirveästi kiinnosta esimerkiksi se, paljon syön tai monta treeniä teen. Puhumattakaan niiden pilkkomisesta pienempiin osioihin.. Tarkoitan esimerkiksi ruokien punnitsemista tai toistojen laskemista. Ei sillä, että niissä olisi mitään väärää tai huonoakaan, mutta ne tuntuvat tällä hetkellä hyvin tarpeettomilta asioilta.
En esimeriksi kisojen jälkeen ole rajannut syömisiäni ollenkaan tai noudattanut mitään tavoitteellista treeniä. Liikkunut olen ja syönyt terveellisesti, tietenkin, koska haluan itselleni hyvää. On selkeää, miksi niitä valintoja teen ja toki niistä on myös rakentunut rutiineja. Mutta toki jotain ponnistelujakin joutuu tekemään, koska kyllä tännekin väsyneitä tai epämotivoituneita päiviä osuu ja niissä hetkissä on hyvä pohtia rehellisesti, tulisiko siitä ulkoilusta tai joogasta sittenkin parempi olo kuin makoilusta?
Mikä sua ohjaa valitsemaan paremmin?
Jätetään tämä nyt tähän. Aurinkoa sun viikkoon räntäsateen jäljiltä! Ja jos haluat mun kesävalmennukseen, niin tällä viikolla siihen on viimeinen mahdollisuus. Kesävalmennusten livetreenit ovat jo ensi viikolla. Mukaan tästä!
♥
Eevsku
Tiktok: eevskuu
