Päästän irti ja uusiudun

Huomenna, 2.11., tulee vuosi siitä, kun saavutin tähän astisen elämäni suurimman unelman. Ja tavoitteen, joka oli ollut mielessäni pikkutytöstä saakka – olla maailmanmestari. Eikä pelkästään tittelin voittaminen vaan se, että sain elää ammattimaista urheilijan elämää usean vuoden ja toteuttaa sillä saralla itseäni kaikilla mahdollisilla tavoilla. Keskittyä treeneihin, palautumiseen, kehonhuoltoon ja hyödyntää parhaita ammattilaisia ympärilläni. Kilpailla ja toteuttaa itseäni.

Tämä kaikki ei olisi ollut mahdollista muita ihmisiä, mutta ei myöskään isoa omaa panostusta, kovaa työtä, priorisointia ja itsensä jatkuvaa kehittämistä. Sekä urheiluun, ihmisenä kehittymiseen, että myös bisneksen rakentamiseen. Mahdollistin itse ammattimaisen urheilun itselleni yritykseni kautta. Some, yhteistyöt sekä valmentaminen. Erityisesti valmentamisen siirtäminen kokonaan verkkoon sekä assistentin palkkaaminen olivat isoimpia askeleita kohti sitä, että pääsin keskittymään urheiluun ja siinä oman täyden potentiaalini esiin kaivamiseen.

Tässä vuoden aikana on tapahtunut todella paljon. Ajatuksia siitä sekä lopettamisesta kirjoittelinkin edellisessä postauksessani. Siitä, mikä ajoi minut tavoittelemaan unelmiani urheilijana ja myös lopulta päästämään siitä kaikesta irti.

Olin valmis lopettamaan, koska halusin avata elämään uutta aikaa, energiaa sekä mahdollisuuksia. Niitä onkin avautunut, mutta se on vaatinut myös isolla kädellä irti päästämistä. Se on ollut muuta kuin helppoa. Irtipäästö ja uuden oven avaaminen on myös pelottavaa ja haikeaa. Ei voi tietää vielä mitä kaikkea on tulossa ja luopuminen tuntuu surulliselta. Olisi niin helppo pitää kiinni siitä tutusta ja turvallisesta. Ja mieli haluaisi välillä sinne takaisin. Onneksi on ollut kuitenkin niin selkeä ajatus siitä, miksi on tehnyt tiettyjä päätöksiä ja halunnut mennä eteenpäin. Olen sallinut kaikki tunteet ja vaiheet, mutta luottanut syvimpään tunteeseen siitä, että nyt menen eteenpäin.

Muutos, uusiutuminen, irtipäästö

Tämä vuosi on opettanut irtipäästöä, muutosta ja uusiutumista meille kaikille. Elämä näyttää, että mikään ei ole pysyvää ja mitä joustavampi mieli on, sitä helpompaa on täällä tallata eteenpäin. On myös mahdollisuus valita rakkaus ja rohkeus pelon lisäämisen sijaan. Pelko on normaali tunne eikä sitä tarvitse yrittää sysätä pois. On kuitenkin hyvä tarkastella, että mistä se kumpuaa ja onko pelko edes oikeasti todellinen.

Ystäväni järjestivät minulle eilen läksiäiset, sillä olen muuttamassa Lappiin. Se on kutsunut pitkään ja tuntuu nyt luontevalta siirtymävaiheelta tässä kaiken muutosmyllerryksen keskellä. Se auttaa myös päästämään irti ja luomaan tilaa jollekin aivan uudelle. Seitsemän vuotta Helsingissä on ollut upeaa aikaa ja sen aikana loin uraani sekä yrittäjänä, että urheilijana. Opin asettamaan itseni ja palautumiseni etusijalle, kokeilin rajojani sekä olen saanut tutustua aivan mielettömiin ihmisiin niin uran kautta kuin muutenkin. Useat sydänystäväni ovat Helsingistä ja onneksi yhteys ei katkea vaikka lähdenkin nyt toiselle puolelle Suomea. Tiedän, että olen tehnyt oikean päätöksen ja uskallan seurata tätä tunnetta vaikka se pelottaakin.

Aloitettiin läksiäiset osallistumalla kuolema -teemaiseen kaakaoseremoniaan. Tällaisiin tapahtumiin pääsin tutustumaan jo alkuvuonna Balilla ja oli mahtava kokea sellainen nyt täällä Suomessa ja rakkaiden ystävien kanssa. Kuoleman kohtaaminen ja käsitteleminen on tärkeää, jotta uskaltaa elää täysillä ja ei anna pelon määritellä. Eilinen oli monella tapaa upea ja se puski monta ajatusta ja tunnetta taas eteenpäin. Olen myös ollut niin täynnä kiitollisuutta sekä rakkautta – minulla on upeita ihmisiä ympärilläni.

Onko vuosi ja elämä voiton jälkeen ollut sellaista kuin ajattelin/ toivoin?

On ja ei.

Isoin intentioni oli olla vapaa, opetella rentoutumaan, luottamaan elämään entistä enemmän, luoda itseäni uudelleen sekä antaa keholleni sekä mielelleni aikaa palautua. Tämä on toteutunut todella hyvin. Olen päästänyt irti kaikesta treeniohjelma/ruokavalio -ajattelusta ja uskaltanut luottaa kehooni sekä mieleeni. Liikkunut, syönyt ja levännyt juuri sillä tavalla kuin on hyvältä tuntunut. Pitkälle kesään hermosto oli vielä ylikierroksilla, mutta on nyt selkeästi alkanut rauhoittua ja pääsee varmasti rauhoittumaan kunnolla, kun asetun Lappiin. Suorittaminen on vähentynyt ja tilalle on tullut esimerkiksi luonnossa oleskelu sekä ihmissuhteista ja elämästä nauttimista ilman töitä tai treeniä.

Olen saanut toteuttaa itseäni, ottaa iisisti (kiitos vuosien kovan työnteon :D), tehdä kivoja työjuttuja, ottaa kalenteriini vain niitä asioita, joita haluan. Olen saanut viettää aikaa perheeni ja ystävieni kanssa. Olen reissannut ja sitten tietenkin ollut maaliskuusta asti pääosin kotona / Suomessa, niinkuin kaikki muutkin. Kesällä ja syksyllä löysin Suomesta aivan uusia puolia ja se vahvisti myös haluani muuttaa Lappiin.

Mutta maailmantilanne toki muutti paljon minunkin suunnitelmiani vaikka olen siihen pystynyt hyvin mukautumaan. Olin alkuvuonna Balilla 2 kuukautta ja kävin joogaopettajakoulun. Pohdin silloin, että olisin jäänyt reissaamaan siihen “viereen” Australiaan ja Uuteen-Seelantiin. Mutta vahva tunne toi kotiin ja hyvä niin.

Olin suunnitellut tälle vuodelle myös paljon uusia työjuttuja, luennointia, workshoppeja ja tapahtumia. Mutta niiden peruuntuminen on lopulta ollut hyvä juttu, koska palautuminen on vaatinut hieman enemmän ja kauemmin, kuin mitä ajattelin. Vaikka lopulta olen palautunut todella hyvin ja odotettavissakin oli, että noin pitkän vuosien rumban jälkeen saakin hieman palautella. Ja vaikka hetkittäin olen kaivannut treenirutiinien pariin ja ylipäänsä urheilijan elämään, niin pääosin olen nauttinut tästä uudesta elämästä täysillä. Saan liikkua juuri niinkuin haluan ja antaa enemmän aikaa sekä energiaa muille asioille. Ne ovat tuntuneet nyt tärkeämmiltä. Ja se vapauttavalta, ettei tarvitse miettiä treeniaikatauluja tai ruokavalioita ollenkaan.

Koko kevät oli minulle ison uusiutumisen aikaa. Kyseenalaistin kaiken elämässäni. Kuka olen, mitä haluan, mitä olen tehnyt ja mihin olen menossa. Millaista elämää haluan elää ja mitkä asiat ovat minulle tärkeitä. Pohdin ydinarvojani ja sitä, millaista arkea haluaisin viettää. Sekä kenen/ keiden kanssa.

Tämä kaikki pohdinta ja uusiutuminen johti myös muutokseen ja irtipäästöön, joka on ollut minulle tässä vuoden sisällä kaikista vaikein uran päätöksen jälkeen. Päätimme kesällä yhteisymmärryksessä jatkaa parisuhteessamme omia teitä eteenpäin, sillä haluamme tulevaisuudelta eri asioita. Ja vaikka päätös oli yhteinen ja jäämme ystäviksi eikä toista menetä kokonaan, on tilanne ollut aivan todella raastava. Meillä oli aivan erityisen lämmin, rakastava, toisiamme tukeva ja kunnioittava suhde, joka jatkuu vaikkakin erilaisena. Sydän on ollut aivan rikki vaikka tämä on avannut myös aivan uusia mahdollisuuksia löytää itseään ja miettiä, mitä todella haluan. Olen äärettömän kiitollinen siitä kaikesta, mitä suhteemme opetti minulle rakkaudesta, kunnioittamisesta ja suhteesta, jossa on kaksi täysin itsenäistä ihmistä, mutta halu rakentaa elämää yhdessä. Vaikka se nyt päättyikin, se ei tee mistään hetkestä huonoa, päinvastoin.

En ole hirveästi avannut henkilökohtaista elämääni enkä ole sitä velvollinen tekemään, mutta nyt vain tuntui siltä, että tämä on liian iso asia olla siitä kirjoittamatta. Ja koska tiedän, että elämä avaa uusia asioita eteeni, niin ennen sitä on päästettävä vanhasta irti. Olkoon tämä kirjoittaminen osa sitä irtipäästö prosessia.

Se miksi halusin tästä kirjoittaa oli myös se, että tämä kokemus kaikkine haastavine tunteineen on myös ollut aivan uskomaton opettaja. Ja kaikenlaiset kokemukset, vaiheet ja tunteet kuuluvat elämään. Elämä, kuolema, rakkaus, irtipäästö.. Kaikkea upeaa, ja haastavaa. Se tekee tästä elämää ja käyn läpi upeista kokemuksista ja unelmien saavuttamisesta huolimatta aivan samanlaisia huolia ja murheita läpi kuin siellä ruudun toisellakin puolella. Olen kohdannut elämässäni kuolemaa ja sairauksia, joihin ei voi vaikuttaa. Asioita, joissa voi vaikuttaa ainoastaan omaan suhtautumiseensa ja sitä olen halunnut työstää enemmän kuin mitään. Se vapauttaa niin paljon ja tekee elämästä niin paljon valoisampaa <3

Opin myös, että erostakin voi tehdä juuri sellaisen kuin itse haluaa eikä ero tarkoita missään nimessä huonoa suhdetta. Sen ei tarvitse olla täynnä draamaa tai epäselvyyttä. Se voi olla surusta ja irtipäästön vaikeudesta huolimatta rakastava ja kaunis. Sain kokea sen, kuinka juuri suurinta rakkautta on itselle sekä toiselle se, että päästää irti. Päästää irti, jotta molemmat voi kukoistaa entistä enemmän omassa elämässä. Ja voi silti jäädä toisen elämään tukemaan ja rakastamaan vaikka tietyt asiat tottakai muuttuvatkin. Molemmat menevät nyt eteenpäin omiin suuntiin vaikka se vaikeaa onkin. Haluamme toisillemme kaiken hyvän, vain parasta.

Tämä on opettanut myös konkreettisesti sen, että kun uskaltaa seurata omia syvimpiä tuntemuksia, toiveita ja tarpeita siitä huolimatta, että se vaatii irtipäästöä ja haastavia tunteita – niin se palkitaan. Kun uskalsin suuresta pelosta huolimatta, elämä näytti heti konkreettisesti, että päätös ja suunta ovat oikeita. Luotan elämään ja rakkauteen enemmän kuin koskaan ennen.

Päätöksestä on jo kuukausia, mutta suru on edelleen ajoittain läsnä. Mutta surua suurempi tunne on jo onneksi kiitollisuus kaikesta sekä innostus uusia asioita kohtaan. Sekä suuri kiitollisuus, ja rakkaus, vaikka se muuttaakin muotoaan. Olen niin kiitollinen kaikista yhteisistä kokemuksista ja siitä millaisen ihmisen kanssa sain elämääni jakaa. Se itkettää, mutta myös lämmittää sydäntä.

Nyt kaikki vielä konkretisoituu, kun pakkaan kamani ja lähden kohti pohjoista.

Mutta elämä kantaa, aina. Jos siihen uskaltaa luottaa ja kuunnella, mitä oikeasti haluaa. Se tie on haastava ja täynnä erilaisia tunteita, mutta antaa myös niin paljon, ettei vielä edes osaa kuvitellakaan. Siihen luotan ja avaan sydämeni täysin kaikelle uudelle ja upealle, mitä elämä tarjoaa.

Tämä vuosi oli siis osaltaan sellainen kuin odotinkin, osaltaan paljon haastavampi, mutta myös haasteiden kautta avautui jotain sellaista, jota en edes osannut vielä kuvitella.

Kiitos elämä. Kiitos kaikista haasteista ja kaikista upeista kokemuksista. Kiitos, kun olen saanut toteuttaa unelmiani ja elää juuri sellaista elämää, johon herään joka päivä kiitollisena. Kiitos, kun olet näyttänyt sen, että uskaltaminen, itseensä sekä elämään luottaminen ja tuntemattomaan hyppääminen kannattaa.

Vuoden vanha maailmanmestari (ja vielä ainakin toistaiseksi hallitseva :D) kiittää ja kuittaa sekä lähtee rakentamaan ja toteuttamaan uusia unelmia kohti pohjoista.

Kiitos ja palataan♥

Eevsku

Ensi viikon sunnuntaina supersuositun MOVEn vuoden viimeinen valmennusstartti! Lue lisää ja lähde mukaan tästä (myynti alkaa 8.11.).

Jos et ole nähnyt vielä youtube -videoitani MM -kilpailuihin liittyen, niin löydät ne tästä: