10 blogivuotta – mitä tapahtui?

Olen kirjoittanut blogia jo yli 10 vuoden ajan ja täällä onkin arkistoissa materiaalia matkan varrelta kaikenlaisista vaiheista.. Aloitin blogin ollessani aktiviteettioppaana talven 10/11 ja kesällä 2011 blogi muuttui pikkuhiljaa matkaksi kohti fitnesskilpailuja.

Näiden 10 vuoden aikana olen kasvanut kaksikymppisestä kolmekymppiseksi ja olen niin onnellinen ikääntymisestä, näistä vuosista ja niiden tuomista opeista sekä viisaudesta. Minusta ikääntyminen on ihanaa.

Mitä kaikkea on oikein tapahtunut näiden vuosien aikana? Ainakin olen ollut lahtelainen, vierumäkeläinen, helsinkiläinen ja nyt viimeisenä kittiläläinen. Muutin varmasti ainakin 10 kertaa. Lisäksi olen ollut opiskelija, valmentaja, yrittäjä ja urheilija. Käynyt 16 fitnesskilpailut, joista 10 oli arvokilpailua. Voitin urallani kuusi kilpailua ja olin lisäksi useamman kerran mitaleilla tai finaalissa. Valmistuin koulusta, aloitin yrittäjänä ja kävin useita muita koulutuksia sekä kursseja. Olen ollut parisuhteessa, sinkku, asunut yksin, yhdessä ja kämppisten kanssa. Matkustelin paljon ja tein myös töitä ulkomailla. Olen ollut iloinen, surullinen, peloissani, onneni kukkuloilla. Menestynyt ja kokenut isoja pettymyksiä.

Kirjoitin muutamia isoimpia käännekohtia tähän alle vaikka tottakai vuosiin mahtui paljon muutakin. Hauska nähdä itsekin, mitkä asiat nousevat mieleen ensimmäisinä! Tervetuloa tähän matkaan mukaan!

2011

• Palasin keväällä aktiviteettiopaskaudelta takaisin Suomeen
• Aloitin Vierumäellä koulussa (liikunnanohjaaja AMK)
• Samaan aikaan löysin itselleni valmentajan kohti fitnesskilpailuja, laitettiin tähtäimeksi syksyn 2012 SM kilpailut ja lajina vapaaohjelma fitness
• Koulun ja treenien lisäksi aika meni telinevoimistelu/ team gym -valmentajana sekä ryhmäliikunnanohjaajana mm. Lahden Fressillä
• Asuin viikot Vierumäellä ja viikonloput silloisen avopuolison kanssa Lahdessa
• Kiinnostuin todella paljon ravintoasioista ja pikkuhiljaa myös mielen voimasta, kun uskalsin lähteä kurottamaan omia unelmia kohti

2012

• Arki meni täysipainoisesti treenien, koulun ja töiden kanssa. Vapaa-aikaa ei ollut hirveän paljoa, mutta olin aivan supermotivoitunut saavuttamaan tavoitteitani.
• Hankin ensimmäiset sponsorit keväällä 2012 – omatoimisesti lähettelin sähköposteja ja muutamat tärppäsi! Monet näistä esnsimmäisistä olivat sponsoreitani vuosien ajan. Edelleen kiitollinen vaikka kyseessä olikin vain tavarasponsorointia. Se oli minulle iso apu opiskelijana.
• Muistaakseni kesä 2012 meni aika pitkälti keskittyessä kilpailuihin, kesätöitä tein vain vähän ja otin pari kesäkurssia sen sijaan koulusta. En halunnut mitään muuta niin paljon, kuin keskittyä fitnessiin ja olla paras mahdollinen urheilija siinä.
• Panostaminen palkittiin ja voitin sekä SM -karsinnat, että SM -kilpailut (Lahdessa) syksyllä 2012.
• Sain myös paikan nuorten MM -kilpailuihin, jotka olivat vasta joulukuussa. Tuo väli syksystä jouluun oli todella haastava, ensinnäkin ylläpitää kuntoa ja kisojen jälkeen palata myös koulun ja töiden pariin. Silti näin jälkeenpäin suoriuduin siitä kaikesta todella hyvin ja olen itsestäni ylpeä!

2013

• Vaihdoin valmentajaa, jotta saisin vapaaohjelmaani lisää ulottuvuutta. Sitä saatiinkin! Panostin urheiluun niin paljon kuin pystyin kaiken muun elämän kanssa, mutta olihan se välillä haastavaa. Uusi valmennus, uusi vapaaohjelma, heti seuraavat kisat huhtikuu 2013 ja tähtäin EM -kilpailuissa.
• Voitto kevään EM -karsinnoista (fitness classic) sekä EM -kilpailujen 7. sija aikuisten sarjassa. Jälleen näin jälkeenpäin aivan huippusuoritukset vaikka tuolloin olin itseäni kohtaan todella ankara enkä ollut muuta kuin äärimmäisen pettynyt. Harmittaa oikein jälkeenpäin, että kuinka ankara olinkaan, mutta onneksi niitä tunteita ja kokemuksia voi korjailla mielessä ja kehossa näin jälkikäteen rakkaudella itseä kohtaan! Tein parhaani.
• Tuohon kevääseen mahtui aika paljon kaikenlaista muutosta muutenkin ja erosin yli 6 vuoden parisuhteesta sekä muutin Lahdesta Helsinkiin.
• Rehellisesti sanottuna tämä vuosi oli erittäin merkittävä monelta kannalta ja siellä tapahtui kaiken hyvän lisäksi asioita, jotka ovat olleen äärimmäisen stressaavia. Ikäänkuin tästä vuodesta lähti jonkinlainen stressipyörä pyörimään, jonka sain päätökseen vasta 2016.
• Jatkoin tuosta kevään EM -kilpailusta (toukokuu) lähes suoraan syksyn SM -kilpailujen valmistautumiseen vaikka olisi ehdottomasti pitänyt levätä. Tässä kohtaa lähdin kohti omaa loppuunpalamista, mutta tuo kilpailuvalmistautuminen oli tuolloin oma keinoni selvitä monista asioista. Yksi ainoista asioista, joka tuntui olevan “hallittavissa” vaikka lopputulos ei enää ollutkaan toivottu.
• Syksyn SM- hopeasta ei jäänyt paljoa kerrottavaa – ei siksi, että hopea olisi häpeä vaan siksi, että en enää nauttinut tuossa kohtaa urheilusta tai kilpailemisesta yhtään. Tiesin itsekin, että olen nyt menossa aivan väärään suuntaan, mutta en vain tiennyt mitä asialle tehdä. Alipalautumisesta, järkevistä dieeteistä ja kisamääristä ei tuossa kohtaa puhuttu.
• Syksyn asuin Vierumäellä, jotta saisin edistettyä koulua. Tuo syksy on mielessäni aika musta aukko, koska se oli luultavasti aikamoista selviytymistä jo 1,5 vuotta jatkuneen dieetti-kisailu rumban jäljiltä.
• Loppuvuonna 2013 päätin jatkaa taas kevään 2014 kilpailuihin vaikka ei olisi pitänyt. En muista kenenkään sanoneen ettei kannata, mutta voi olla, että muistan myös väärin ja toisaalta vaikka olisi sanonut, en tiedä olisinko uskonut. Tässä kohtaa mentaliteetti oli aikalailla läpi harmaan kiven ja kenellekään ei heikkoutta näytetä.
• Tänä vuonna perustin myös oman toiminimen, eli käytännössä kesällä 2013 alkoi yrittäjyyteni opintojen ohella.

2014

• Muutin alkuvuodesta Helsinkiin, koska olin saanut huippu työtarjouksen valmentajana (yrittäjänä) yksityisestä treenipaikasta. Tämä oli yksi parhaita valintoja tähän vuoteen ja Helsinkiin pysyvästi muuttaminen on vaikuttanut elämääni sekä uraani monella tapaa positiivisesti. Vaikka erittäin vaikea vuosi olikin.
• Koitin vielä alkuvuonna pitää yllä myös opintoja sekä käydä Lahdessa ohjaamassa voimistelut ja ryhmäliikunnat silloin tällöin – siis uuden kaupungin, täyspäiväisen yrittäjyyden ja kv -tason kilpaurheilun lisäksi. Ei mitään järkeä! 😀 Tähän soppaan kun lisäsi haastavia ihmissuhteita ja sen, etten osannut yhtään kertoa tunteistani, niin loppuunpalaminen oli varmasti “pientä”.
• Päivää ennen kevään kilpailuja päätös jättää ne väliin oli enemmän kuin oikea valinta. Tuossa kohtaa ajattelin lopettavani fitnessin, koska ilmapiiri sen ympärillä ja oma fiilis oli mennyt niin negatiiviseksi, jopa myrkylliseksi.
• Muutama viikko päätöksestä löysin crossfitin ja aloitin sen treenaamisen aikalailla heti täysillä vaikka oikea päätös tässä kohtaa olisi ollut harrastaa rauhallisia kävelylenkkejä ja joogaa vähintään loppuvuoden ajan.
• Crossfit treenit n. 10-12 x viikossa kaiken tuon alipalautumisen ja mielen sotkun päälle teki sen, että kroppa meni aivan tilttiin. Paino nousi puolen vuoden aikana n. 10-15 kg vaikka treenasin ehkä kovemmin ja enemmän kuin koskaan. Kaiken tuon keskellä pystyin kuitenkin käymään myös muutamat crossfit -kilpailut ja vielä ihan hyvällä menestyksellä. Toki nykyään taso on jo paljon kovempi.
• Joka tapauksessa vaikka kroppa meni tilttiin, niin tuo crossfit -aika teki minulle enemmän kuin hyvää, koska siellä ei arvosteltu ulkonäköä tai jätetty syömättä. Tuo aika on edelleen hyvänä muistona vaikka siellä oli todella paljon haasteita, joita en osannut jakaa kenellekään.
• Syksyllä minua pyydettiin crossfit -valmentajaksi Arabiemiraatteihin ja olisin käytännössä voinut olla crossfit -ammattilainen. Valmentaa ja treenata. Kävinkin siellä viikon ajan, paikka oli kiva, mutta intuitioni sanoi ei. Kieltäydyin, palasin kotiin ja päätin pitää hieman taukoa kaikesta urheilusta.
• Päätin jatkaa fitnessin parissa, mutta tiesin, että tie takaisin tulee olemaan kivinen.
• Tänä vuonna tein ison muutoksen myös blogin ja muun sosiaalisen median kanssa, sillä blogistani tuli fitness -blogin sijaan enemmänkin hyvinvointi -painotteinen. Palkkasin myös ensimmäistä kertaa ammattilaiset käyttööni (kuvaaja, stailisti, koodari) ja tehtiin minulle uudet, kunnon blogisivut! Aiemmat kun oli ihan jotkut oma väsäämät blogger -alustalle. Vitsi olen tuosta avusta ja mahdollisuuksista kiitollinen!
• Lisäksi tänä vuonna minusta tuli mm. adidaksen sponsoroitava ja vaikka en enää urheilu-uran päätyttyä sopimusta jatkanut, niin tuo oli minulle silloin tosi iso juttu!
• Vaikka urheilijana ja oman hyvinvoinnin kannalta tämä vuosi oli aika kuraa, niin työpuolella tämä oli käänteentekevä vuosi! Valmentajana menin todella paljon eteenpäin ja pääsin tekemään töitä upeiden asiakkaiden kanssa. Lisäksi aloitin kouluttamaan liikunta-alan ammattilaisia kehonpainoharjoittelussa. Kävin myös ensimmäisen Ido Portalin -koulutuksen itse ja se on vaikuttanut omaan ajatteluuni liikkeestä paljon.

Mua ihan hengästyttää, kun kirjoitan ja ajattelen näitä. Miten oon selvinnyt tosta kaikesta. :’D Eikä tuo rumba loppunut vielä tuohon.

2015

• Tämäkin vuosi oli urheilijana haasteita täynnä sekä ihmissuhdepuolella oli kaikenlaista stressaavaa, mutta niin vain siitäkin selvittiin. Nämä haastavimmat vuoden ovat olleet ehdottomasti kamalia, mutta niiiin tärkeitä. Miten paljon opin itsestäni, elämästä, ihmisen kehosta, hyvinvoinnista, tunteista, siitä, miten paljon voin itse vaikuttaa elämääni.. Ymmärsin, miten jotkut aiemmat tapahtumat elämässä ovat vaikuttaneet minuun ja siihen, millaisia käytösmalleja ja uskomuksia minulla on. Mitä asioita vedän puoleeni.
• Tämä vuosi oli se vuosi, kun shit hit the fan lopullisesti ja otin itseäni niskasta kiinni. On tultava muutos. Ja muutos tuli vaikka se oli ison työn takana. On otettava vastuu kaikesta 100% ja lopetettava syyttämästä ulkopuolisia tekijöitä ja tapahtumia. Ehkä tämä vuosi oli sellainen “heräämisen vuosi” vaikka se alkoikin jo tuolla 2011/2012.
• Uran kannalta tämäkin oli mahtava vuosi! Uskomatonta miettiä mitä kaikkea haastavaa tapahtui “kulissien takana”, kun samalla oma ura otti isoja askeleita eteenpäin. Voitin mm. Vuoden paras Sport -blogi palkinnon todella kovassa kilpailussa ja valmentaja ura eteni myös. Tämä vuosi oli varmaankin myös ensimmäinen, kun blogilla alkoi saamaan rahaa, enemmän kuin pari sataa euroa.
• Vuoden 2015 kilpailuvalmistautumisesta/ yrityksistä ei tullut mitään, mutta opin kuitenkin lisää omasta palautumiskapasiteetista ja uskalsin alkaa syömään uudelleen hiilihydraatteja. Lisäksi paino lähti normalisoitumaan tämän vuoden lopulla, jolloin päätinkin uskaltaa lähteä tähtäämään kevään 2016 kilpailuihin.

2016

• Okei sanon tämän nyt ilmeisesti joka vuoden kohdalla, mutta tämä vuosi oli niin käänteentekevä monella tapaa! :’D
• Keväällä keskityin ainoastaan itseeni ja vaikka se suorittamisen määrä oli jälleen aika järkyttävä näin jälkikäteen ajateltuna (kilpailuihin valmistautuminen, täysipäiväinen yrittäjyys, opintojen loppuun vieminen, oppari..), niin vitsi mä olin tuolloin itsestäni eka kertaa vuosiin ylpeä!! Mindsetin muutos oli todella iso, koska olin päättänyt, että nyt haluan tehdä asioita vain itselleni ja ilon kautta. Toki siellä oli silti ripaus vielä itseruoskintaa ja taisin kisojen jälkeen (eka arvokisafinaali, sijoitus EM 6.) itkeä olevani niin huono, niin silti tuo oli jo hyvä kausi myös mentaalisesti.
• Jatkoin taas syksyn kilpailuihin, se oli virhe, mutta tulipahan tehtyä. Syksyn SM ja MM -kilpailuista ei taas ole jäänyt hirveästi hyviä muistoja vaikka olikin ekat aikuisten MM -kilpailut.
• Mutta! Tuona kesänä jätin valmentajan työni ja minun oli mahdollista rahoittaa urheiluni täysin blogilla/ somella. Tein myös ekat nettivalmennukset ja tein silti kouluttajan töitä.
• Syksyllä 2016 aloitin ihanan parisuhteen, joka oli vuosiin, jollei ikinä, ensimmäinen turvallinen ja tasainen suhde. Se auttoi niin monessa asiassa ja olen siitä ihan todella kiitollinen!
• Loppuvuonna MM -kisaprepissä alaselän välilevy repesi ja kilpailujen jälkeen olinkin kuukausien ajan aika lepopotilaana vaikka yritin toki jatkaa liikkumista.

2017

• Tästä vuodesta on sellainen muistikuva, että parantelin selkää ja koitin löytää siihen apukeinoja, itkin paljon ja pohdin elämää syvemmin kuin koskaan aiemmin
• Tein ensimmäiset isommat nettivalmennukset ja niiden avulla pystyin luomaan taas työpuolella omaa uraa eteenpäin
• Päätin, että jos kilpailen vielä, niin haluan tehdä sen niin, että olisin oikeasti palautunut
• Vasta tänä vuonna hyväksyin olleeni alipalautunut/ burn outissa ja käsittelin sitä kaikkea sekä kaikkea siihen liittynyttä
• Tutustuin kehoterapiaan, tanssiin, energiahoitoihin, akupunktioon.. Jotta selkäni olisi ollut parempi. Nämä ajan ja levon kanssa olivat iso apu.

2018

• Vihdoin iso askel eteenpäin urheilijana rämpimisen jälkeen! Keväällä pistin kaiken peliin ja myös dokumentoitiin valmistautumista kilpailuihin kaikessa hiljaisuudessa. Olin löytänyt itsestäni aivan uutta voimaa, iloa ja valoa, jota halusin välittää myös kilpailemisessa eteenpäin. Päätin tänä vuonna, että teen asiat omalla tavallani ja se vie niin pitkälle kuin tarkoitus on. EM 5. sija ei vieläkään täysin tyydyttänyt, mutta kilpailusuoritus ja kunto olivat jo lähes parasta omaa potentiaalia. Toki pitää muistaa, että selkä oli edelleen siinä kunnossa, että tein vasta kokonaiset vapaaohjelmat voltteineen EM -karsinnoissa Suomessa.
• Ymmärsin entistä paremmin visualisoinnin ja mielen voiman. Vaikka selkää piti vielä välillä varoa, niin pystyin kilpailuissa huippusuorituksiin vapaaohjelman kanssa, koska olin käynyt sitä tilannetta mielessä niin paljon läpi. Mentaaliharjoitukset, meditaatio, kirjoittaminen jne. saivat aivan uuden ulottuvuuden.
• Jatkoin jälleen syksyn kilpailuihin vaikka edes tämä 3. kerta ei kertonut sen olevan hyvä juttu omalle kropalle. :’D Jälleen hieman vajaaksi jäänyt kunto, mutta kuitenkin ihan ok suoritukset, ekat Arnoldit, pro -kortti ja ekat pro MM -kilpailut olivat kaiken sen arvoisia.
• Yritystoimintani, yhteistyökumppanuudet ja nettivalmennukset menivät myös paljon eteenpäin, kiitos myös assistenteille, jotka palkkasin töihin. Tämä oli hyvä vuosi!

2019

• Kun alipalautumistaustalla vetää 2 kilpailukautta putkeen yrittäjyyden kanssa, on väsymys ja pitkä palautuminen taattu. Onneksi nyt jo osasin sitä odottaa vaikka on se silti aina ollut haastavaa. Kevät 2019 meni palautuessa ja rakentaessa parasta mahdollista pohjaa syksyn 2019 kilpailuihin. Viimeiseen kauteen, viimeisiin kilpailuihin.
• Tämä oli se vuosi, kun ymmärsin, että voin muuttaa omia muistojani/ kehon tuntemuksia/ uskomuksia mielessäni, jotka vaikeuttavat elämässä eteenpäin menemistä. Nämä olivat käänteentekeviä siinä, että sain itsestäni vielä sen yhden vaihteen enemmän urheilijana. Päätin, että haluan nauttia ja päätin, että palautumishaasteet, selän ongelmat tai mikään muukaan menneisyydestä ei enää määrittele minua.
• Olin myös oppinut pyytämään apua! Assistentin, kuvaajan ja valmentajan lisäksi palkkasin myös erikseen fysiikkavalmentajan, sain enemmän apua kuin koskaan vapaaohjelmaan, kävin fyssarilla jne säännöllisemmin, kävin urheiluterapiassa (tosin vain 2 x, mutta ne oli hyödyllisiä!).
• Tein enemmän kuin koskaan mentaaliharjoituksia ja visualisointia. En voi painottaa näiden vaikutusta ja merkitystä kaikkeen!
• Treenasin ja kilpailin elämäni parhaan kauden ja voitin MM- kullan. Lopetin uran tyytyväisenä tähän kaikkeen. Huh, mikä matka!
• Rakas ukki kuoli ja se antoi jälleen elämälle perspektiiviä vaikka kuolemaa ja sairautta on muutenkin elämässä ollut läsnä. Omistin myös MM -voiton ukille, sillä vaikka hän ei sitä ehtinytkään nähdä fyysisesti, niin tunsin hänen olevan läsnä. Ukki kannusti urheilussa aina!
• Pidin myös onnistuneet MM -kisajuhlat, jotka ovat myös muistoissa lämpimänä. <3

Urheilu-ura päättyi. Mitäs sitten?

2020

• Vuosi alkoi joogaopettajakoulutuksella Balilla, ja olin Balilla yhteensä 2 kk ajan. Tämä oli täydellistä urapäätöksen jälkeen ja sain aikaa miettiä, mitä elämältä haluaisin. Lopputuloksena oli enemmän vapautta, rakkautta, yhteyttä, luontoa, tanssia, naurua… Elämää ilman suorittamista ja stressiä, jota olin elänyt vuosien ajan.
• No sitten alkoikin tämä maailmantilanne ja itsekin jäin Helsinkiin kerrostaloasuntoomme ihmettelemään. Tein toki valmennustöitäni ja somea, mutta jokin puuttui. Palauduin toki edelleen kaikesta aiemmasta, mutta silti, oli tyhjä olo. Halusin luontoon, eikä Mustikkamaa enää riittänyt. Halusin enemmän yhteyttä ja seikkailuja. Halusin ravistella ihmisiä, että miksi täällä padotaan niin paljon tunteita eikä puhuta asioista niiden oikeilla nimillä? Miksi ei uskalleta näyttää ja kokea isoja tunteita? Mitä on vapaus? Mikä on ylipäänsä totta? Millaista elämää minä haluan elää ja missä?
• Kuten moni ehkä tietääkin, parisuhteeni päättyi. Tilanteessa ei ollut draamaa, vaan paljon rakkautta ja surua. Yhteinen tie vain tuli päätökseen vaikka kaikki se olikin ollut monella tapaa antoisaa ja olemme varmasti molemmat edelleen siitä kaikesta kiitollisia. Ja haluamme toisillemme parasta. Erokin voi olla kaunista vaikka se hetkellisesti repiikin kappaleiksi.
• Niistä kappaleista aloin rakentamaan itseäni ja elämääni uudelleen. Viime kesä ja syksy oli mie-le-tön. Niin paljon juuri noita yllä luettelemiani asioita. Tunsin eläväni ja nimenomaan jossain muualla kuin töissä tai urheilussa.
• Olin pätkiä Lapissa, ja sitten heräsi tunne, että haluan muuttaa tänne. Monien eri vaiheiden, pohdintojen, epäilyjen, etsintöjen ja itsensä kuuntelujen jälkeen, ostin täältä talon marraskuussa.
• Samaan aikaan haaveeni omasta koiranpennusta kävivät toteen. Hain Hallan marraskuun lopulla ja aloitettiin yhteinen taival Lapissa. <3
• Rakastuin. Elämään ja uuteen ihmiseen, aivan uudella tasolla. Mutta siitä ehkä joskus toiste lisää. : )

Ja niin oli edessä elämäni paras talvi kaikkine talviurheiluineen vaikka kävin läpi paljon haastaviakin tunteita. Elämän isoimpia muutoksia ovat ero, muutto, kuolema, uran vaihdos, rakastuminen.. Ja itselläni oli aika monta muutosta yhtä aikaa vuoden sisään. Mutta minusta se on hyvä. Kerralla uusiksi pyörremyskyn tavoin ja sitten uuteen suuntaan. Tämä suunta on ollut parasta ikinä vaikka välillä tuntuu edelleenkin, että sitä palautuu tuosta kaikesta ja etsii hieman vielä uutta suuntaa. Ja samalla kuitenkin tunnen olevani jo perillä, enemmän kuin koskaan aiemmin.

Näihin vuosiin on toki mahtunut paljonpaljon muutakin, mutta ehkä pääsit joihinkin käännekohtiin tämän avulla mukaan. Jos kiinnostaa enemmän, niin blogiarkistoista löytyy, toki suosittelen lukemaan omalla vastuulla vanhoja tekstejä. 😀

Siitä tulikin tälläinen postaus! Ehkä seuraavaan postaukseen kirjoittelen kuulumisia tältä vuodelta. Lapissa asumisesta, Selviytyjistä, kesästä ja rakkaudesta. : ) Elämä on hyvää juuri nyt.

Niin, ja onnea minä 10 blogivuodesta! <3

Ihana, kun luit! Haleja,

Eevsku