Elämä, Rakkaus, Vapaus

Voit myös kuunnella postauksen minun lukemana äänitteen muodossa (12min).

Tämän postauksen olen kirjoittanut ja julkaissut blogiini reilu 3 vuotta sitten ja julkaisen sen nyt uudelleen alkuperäisessä muodossaan. Aika mahtavaa huomata, kuinka tuolloin haaveilemani asiat ovat nyt läsnä aivan uudella tavalla. 

Postauksen kuva on Repovedeltä syksyllä 2020.

24.9.2020  

Elämä, rakkaus, vapaus 

Kesä oli erilainen kuin koskaan ennen. En ole ikinä ollut näin vapaa – sanan kaikissa merkityksissä ja olen itseasiassa tajunnut yhä syvemmin, kuinka tärkeää vapaus minulle on. Vapaus tarkoittaa minulle omannäköisen elämän elämistä, vapautta olla se kuka olen ja tehdä asioita, jotka saavat minut tuntemaan olevani elossa. Tänä kesänä olen tuntenut sitä enemmän kuin koskaan aiemmin vaikka olen tuntenut vapautta ja saanut elää omannäköistä elämää jo pitkään.

Kuitenkin urheilu-urani viimeiset pari vuotta tunsin, että pian haluan päästää irti. Se ajatus oli samaan aikaan pelottava, mutta myös äärimmäisen mielenkiintoinen, vapauttava ja inspiroiva. Näin kymmenen kuukautta lopettamisen jälkeen, se on sitä edelleen. Tuntuu, kuin olisi vapautettu jostain rajoista, jotka ovat kuitenkin pidätelleet minua jollain tavalla. Ja niinhän se olikin. Huippu-urheilu oli unelmani ja sain elää sitä, enkä vaihtaisi sitä kaikkea mihinkään. Mutta se on silti rajoittavaa ja kontrolloitua. Vaikka löysin tekemiseen täysin oman, rennomman kulman ja tein koko hommaa ilon kautta, on elämä silti niin erilaista silloin ja nyt.

Olen ymmärtänyt niin paljon lisää itsestäni, elämästä, rakkaudesta, vapaudesta. Sekä rajoista, kontrollista, tavoitteista, ahdistuksesta. Siitä, mitä tunteet meille kertovat. Ne ovat viestejä jostain. Kaikkea ei tietenkään aina tarvitse tai kannatakaan tulkita ja ylianalysoida, koska meille tulee jo yhden päivän aikana niin paljon erilaisia ajatuksia ja tunteita. Niiden kannattaa antaa tulla ja mennä, tarttua niihin kiinni, joihin haluaa. Opetella uudenlaista reagointia ja tapoja myös luoda uusia ajatuksia ja tunteita.

Mutta jos jokin tunne tai ajatus nousee pintaan uudelleen ja uudelleen, kannattaa sitä kuunnella. Uskon itse siihen, että ne merkit nousevat tavalla tai toisella, elämä pyrkii näyttämään suuntaa. Se voi tulla tunteena, ajatuksena, ympärillä tapahtuvina asioina tai fyysisenä oireena. Uskallatko sinä kuunnella kehon ja elämän antamia viestejä?

Muutos

Mitä enemmän olen uskaltanut kuunnella itse näitä viestejä, sitä täydempää elämää olen saanut alkaa elää. Itsensä ja elämän kuuntelu vaati rehellisyyttä, rohkeutta ja antautumista. Luottamista siihen, että elämä kantaa. Luottamista siihen, että menen oikeaan suuntaan ja ne haastavatkin valinnat, tunteet ja hetket vievät oikeaan suuntaan. Lopulta juuri sinne, jonne olen koko ajan ollutkin menossa.

Me muutumme koko ajan. Elämä on täynnä muutosta. Ja sen opettelua, että hyväksyy muutoksen sekä irtipäästön. Mitä paremmin nämä hyväksyy, sitä helpompaa kaikesta tulee. Tämä on ollut yksi vaikeimmista asioista itselleni ja työstän sitä edelleen. Kuinka päästän irti? Hyväksyn. Luotan. Annan myös vaikeiden tunteiden tulla ja kiitän niistä. Sekä pyrin kääntämään aina uudelleen katseen siihen, mitä kaikkea on nyt ja mihin olen menossa. Elämällä on niin paljon annettavaa.

Ja minullahan on jo kaikki. Olen jo kaikkea. Mitä enemmän työstän itseäni ja koen tätä elämää, sitä enemmän kaikki kääntyy aina takaisin sisälle. Ytimeen. Mitä me kaikki lopulta täällä haluamme?

Rakkautta. Halutaan rakastaa ja tulla rakastetuiksi. Tuntea olomme hyväksytyksi, tärkeäksi ja riittäväksi. Ja kun nämä asiat työstää syvällä itsessään, antaa ne itse itselleen, on kaikki mahdollista. Silloin siitä ympäriltä katoaa tarve miellyttää, todistella tai olla jotain muuta, kuin mitä on. Koen, että silloin haluaa myös vain hyvää ympärilleen. Tekee valinnat rakkaudesta ja hyväksynnästä käsin. Haluaa ymmärtää kaikkia ja kaikkea, mutta osaa kuitenkin vetää omat rajat.

Rajojen asettamista olen opetellut itse vuosia, etenkin ihmissuhteissa. Missä omat rajani menevät, mitä haluan antaa ja mitä uskallan vaatia? Uskallanko vaatia kaiken? Voinko saada kaiken? Voiko elämältä saada kaiken vai pitääkö tyytyä?

En ole koskaan halunnut tyytyä ja ajattelen, että miksi pitäisi? Elämä on tässä, elämästä on mahdollista tehdä juuri sellaista, kuin haluaa. Ja kun ne toiveet lähtevät autenttisesti, syvältä, rakkaudesta käsin – ne ovat luultavasti sellaisia, jotka on todellakin mahdollista toteuttaa.

Viime vuodet olen työstänyt juuri tämän vastustuksen ja uskomusten kanssa. Olen aina itse uskonut itseeni, luottanut elämään sekä halunnut siltä paljon. Ei ahneesti vaan puhtaasta halusta elää. Ja hyvä luo hyvää. Mikään mahtava ei ole toiselta pois vaan se lisää sitä myös muille. Siitä energiasta käsin haluan kaiken hyvän ja haluan sitä myös antaa muille.

Miksi se ei olisi mahdollista? Kuka ne rajat on asettanut? Miksi meille on opetettu, että elämässä olisi ikäänkuin vain tietty määrä hyvää ja sitä kaikkea ei voi saada? Mitä edes oikeasti haluat ja tarvitset? Mikä on sinulle onnen ja menestyksen määritelmä? Mikä sinua estää toteuttamasta haaveitasi ja elämästä elämääsi juuri niinkuin sitä haluat elää?

Mikä on sinulle elämässä kaikista tärkeintä? Mikä saa sydämesi sykkimään, milloin tunnet olevasi eniten elossa?

Minulle ne ovat: perhe, vapaus ja toisten auttaminen. Näihin kaikkiin nitoutuu myös rakkaus sekä luonto. Jos ja kun pystyn toteuttamaan elämääni näistä käsin, olen todella onnellinen. Ja olen todella onnellinen. Niin kiitollinen siitä kaikesta, mitä elämä on eteeni tuonut. Hyvässä ja pahassa.

Elämässä on tapahtunut ja tapahtuu koko ajan asioita, joista voisin pahoittaa mieleni, ahdistua, katkeroitua sekä laittaa niiden syyksi ihan kaikkea. Mutta sen sijaan olen päättänyt muuttaa suunnan, jo pitkän aikaa sitten. Olen päättänyt ottaa kaikesta täyden vastuun, huolimatta siitä, kuka on ulkopuolella tehnyt jotain. Ainoa, mihin minä voin vaikuttaa, on se, mitä itse teen.

Haluanko elää täysillä? Uskallanko luottaa? Voinko saada kaiken?

Haluan, uskallan ja voin. Elämä on sen jo nyt näyttänyt ja mitä enemmän siihen nojaan ja teen asioita sen eteen, sitä enemmän se avautuu.

–

Minulla noihin kolmeen asiaan tiivistyy elämässäni todella paljon asioita. Perhe on minulle muutakin kuin verisukulaiset. Vapaus on tunne ja valinnat, tapa elää, kokea sekä toteuttaa itseäni. Luonto esittää tässä myös suurta roolia. Toisten auttaminen antaa enemmän kuin ottaa, se on yksi onnellisuuden peruspilareista. Sitä saa onneksi toteuttaa sekä arjessa, että työssä. Jokainen kommentti myös teiltä, somessa tai valmennuksissa, on tärkeä. Tunne siitä, että on voinut auttaa, on korvaamatonta.

Omien arvojen, tarpeiden ja syvältä kumpuavien haaveiden toteuttaminen tuo onnellisuutta. Rauhaa. Kiitollisuutta. Siihen päälle rakennan vasta kaiken ulkoisen. Ja olen erehtyväinen, opin koko ajan. Opettelen edelleen lempeyttä ja armollisuutta. Sekä kärsivällisyyttä. Ja monia muitakin asioita.

Sellaista oli mielenpäällä juuri nyt. Jos resonoi, mahtavaa. Jos ei, mahtavaa. Molempia kannattaa kuulostella, se antaa mahdollisuuden oppia ja mennä eteenpäin.

Juuri nyt olen kiitollinen kiireettömästä aamusta, puhelusta äidin kanssa, Lappi ja koiranpentu -haaveiluista, työstä jota saan tehdä, ulkona paistavasta auringosta, musiikista ja siitä tunteesta, että olen niin täynnä. Kaikkea.

Kiitos, kun sain kirjoittaa.

Kiitos, kun luit.

Kiitos ♥

Eevsku